Elämä on paskaa, sitten se loppuu. Kylmäksi jättää. Ruumiin. Tässä lyriikat todistetusti liian pienelle huomiolle jäänelle hittikappaleelle, joka jeesaa sillon kun mikään ei toimi. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että kaikki hommat kaatuu päälle ja tekisi mieli sanoa että jeppiskeppisjuu, ottaa äkkilähtö Karibialle ja jättää jollekin onnettomalle raukalle raunioiden siivous.

Viime toukokuussa alkoi melkein vuoden mittainen projekti, jonka parissa ajatukset on ollut siitä lähtien melkeinpä joka päivä. Hain TuKY-Speksin tuottajaksi ja homma lähti käyntiin. Päivä valinnan jälkeen menin paniikkiin. Miksi mä ikinä hain tuottajaksi? Oonko tullu hulluksi? Eihän mulla nyt ollut oikeasti mitään käsitystä mistä lähteä liikkelle tai mitä tehdä. Tuota Speksi. Juuh elikkäs anteeksi mitä? Aivan, käsikirjoitus. Se pitäis tehä. Ja teatteri varmaan varata. Okei. Ainii ja ohjaajan vois salee palkata. No, siinä on ainakin alku. Kyllä se tästä.

Ja vaikka luulin, että kaikki on hoidettu, niin ei. Aina on jotain. Mikä vakuutus? Mitkä Turun Seudun Ekonomien johtokunnan lippuvaraukset? Ai koululta ei voi varata tiloja viikonlopuksi? Ai ensi-iltana teatterilla on samana päivänä kirpputori? Bändikamojen tilaus on kuukauden myöhässä. Ensimmäinen ohjaajaehdokas ei pystykään tekemään työtä ja muuttaa päivää ennen ensimmäisiä improtreenejä mielensä. Selvä. Helpoks tätä ei oo tehty. Sillä välillä on tuntunu siltä, että kaikki mikä ikinä on voinut mennä pieleen, on mennyt.

Eikä asiat näin huonosti oikeasti ole. Ja mitään en muuttaisi. Toinen ohjaajaehdokas oli parasta mitä mulle ja tälle produktiolle olisi voinut tapahtua. Kaikki aina selviää. Sen äitikin opetti. Kaikki aina selviää. Ja välillä niistä sotkuista on jopa hyötyä. Hirveä klisee pitää nimittäin paikkaansa: virheistä oppii. Jos saisin tehdä tämän uudestaan, tekisin varmasti monen asian eri tavalla. Mutta se onkin näiden hommien hienoimpia puolia. Vain tämänlaisessa ympäristössä on ok mokailla. Missä muualla saisin opetella unelmaduunin koukeroita ja kompastuskiviä. Ja vaikka välillä oon halunnu sinne Karibialle, niin joka päivä se fiilis siitä, että tää on mun juttu vahvistuu entisestään. Moka on lahja. Siinä toinen ja viimeinen klisee. Hulluinta tässä on se, että vaikka kuinka oon pitäny itseäni huonoimpana tuottajana Speksien historiassa niin se, että kirjotan tätä tekstiä nyt niin se tarkottaa sitä että kaikesta huolimatta tää Speksi tehtiin. Me tehtiin tää. Sairasta. Ja viikonlopun läpivetoa katsellessa huomasin unohtaneeni kaikki aiemmat epäilyni ja miettiväni, että tästä tulee muuten se paras speksi ikinä.

Nyt kaikki on hyvin. Työ on tehty ja homma rullaa. Viikonlopun läpäreissä tuottaja sai istua yleisössä ja nauttia vuoden työn tuloksista. Homma toimii ja liput myy. Aika siistiä. Sunnuntaina ensi-illassa aion tirauttaa ne kuuluisat onnenkyyneleet ja halata koko tiimiä! Ja luulen, että siinä vaiheessa kaikki ne surullisen kuuluisat vastoinkäymiset on kaukana menneisyydessä ja unholassa.

Tuu siis kattomaan, mitä me saatiin aikaseksi. TuKY-Speksi 2016: Teltta pystyyn on valmis ja valmiina viihdyttämään! Ensi-ilta sunnuntaina 6.3. Lippuja esityksiin koko viikon luentotauoilla Mercan ylätasanteella tai osoitteesta: www.lyyti.fi/reg/Teltta_Pystyyn

Helsingin näytöksen liput osoitteesta: www.ticketmaster.fi/event/tuky-speksi-teltta-pystyyn-lippuja/174931

Eveliina Mauno
Kulttuuri- ja perinnevastaava
kulttuuri@tuky.fi