Puhumattakaan markkinointinäkökulmasta.
Viime keskiviikon TYYn edustajiston kokouksessa taisteltiin peitset tanassa kuuluisasta ’’nollaseiskasta’’, eli 0,7%:sta, jonka TYY käyttää toimintabudjetistaan kehitysapuun. TuKY-lista ei päässyt konsensukseen asiasta, joten kaikki äänestivät omantuntonsa mukaan. Äänestys oli minulle melkoisen hankala, koska kannatan kehitysapua, mutta en tätä tapaa sen harjoittamiseen.
Millä nollaseiskaa perustellaan? Näin minä olen kuullut: 1) kehitysapu on hyvästä 2) TYY pyrkii arvojensa jne. perusteella olemaan vastuullisten kansalaisten kasvattaja ja 3) 0,7 on YK:n vuosituhatjulistuksessa, helppo käsitteenä ja myös helppo markkinoida sen takana olevan auktoriteetin avulla. Olen itse asiassa kaikista näistä samaa mieltä, tosin ensimmäisestä tietyin varauksin, sillä joissain ohjelmissa paljon varoista kuluu paikallishallinnon korruptioon tai päätyy aiheuttamaan taloudellista riippuvuutta kohdeyhteisössä (Dead aid). Puhumattakaan mahdollisista poskettomista hallinnon ja byrokratian kuluista.
Mikä nollaseiskassa on tähän mennessä ollut pielessä? Kukaan ei kerro siitä! Kukaan ei tiedä siitä. En tiedä kiinnostaako edes kaikkia, niin ikävää kuin se onkin. Väitän näin lonkalta, että yli 90% TYYn jäsenistöstä ei edes tiedä koko nollaseiskasta.
Lopetan itkemisen tähän. What would I do? Tämä idea kristallisoitui eilen suihkussa, siellähän ne parhaat ideat aina saadaan.
Siirtäisin 0,7:n kehy-valiokunnan budjettiin. Näitä varoja käytettäisiin pääosin kehitysapukeräysten, -tempausten ja –tiedotuksen rahoittamiseen, jotta TYYn jäsenistö oikeasti tiedostaisi mitä on kehitysapu ja mikä sen merkitys on.
Näillä varoilla lisäksi 1)luotaisiin pieni pohjarahoitus TYYn kahdelle omalle kohteelle, joihin kerättäisiin tempausten ja markkinoinnin avulla rahaa, sekä 2) tuettaisiin alayhdistysten mahdollisia omia kehyprojekteja. Mikäli TYY halajaa yhteisössämme kehy-tietoisuutta ja -aktiivisuutta, tulee sen lähteä ruohonjuuritasolta eikä kaukaisesta ylioppilaskunnan edustajistosta. Alayhdistysten omia kehy-projekteja voitaisiin tukea ehkä jopa hieman taloudellisesti ja kehy-valiokunta toimisi asiantuntijaelimenä fasilitoiden toimintaa. Tätä voisi ideoida vaikka kuinka pitkälle, mutta lukija varmasti saa tästä varmasti riittävän yleiskuvan.
Bottom line: nykyinen 0,7 ei ole opiskelijalähtöistä, eikä tue vastuullisten kansalaisten kasvatusta johtuen toiminnan täydestä markkinoimattomuudesta. Se ei aktivoi eikä sana leviä, koska 0,7 kerätään kyselemättä.
Vaihtoehto? TYY voisi sen sijaan käyttää budjettinsa jäsenistöönsä ja aktivoida heitä monikanavaisesti, jotta jäsenistö tiedostaisi asian ja itse tekisi tälläiset päätökset edustajiston asettaman menoautomaatin sijaan. Fiksusti toteutettuna lahjoitusten määrän kasvu olisi vähintäänkin todennäköistä.
Otto Sulin
TuKY-listan edaattori
P.S. Allekirjoittaneen suosima lahjoituskohde on Acumen Fund, joka uskoo, että kehitysmaat saadaan jaloilleen tukemalla kehitysmaihin suuntautuvaa sosiaalista yrittäjyyttä sekä kolmannen maailman elinkeinoelämää tukevaa infrastruktuuria. Tähän minäkin uskon.
Hyvä, että TYYn kehytoiminta on saanut TuKYlaistenkin kiinostuksen heräämään! Haluaisin kuitenkin hieman kommentoida kirjoitustasi!
Ensiksi joudun hieman tarttumaan virheelliseen termistöösi: puhut kehitysavusta ja TYYn kehitysaputoiminnasta. TYY ei harjoita kehitysapua, vaan tekee ja tukee kehitysyhteistyötä. Kuullostaa hiusten halkomiselta, mutta kehitysapu ja kehitysyhteistyö eroavat huomattavasti jo lähtökohdaltaan (en puutu tähän nyt tarkemmin, koska löydät helposti tietoa tästä itsekin).
Kirjoitat myös, että joissain ohjelmissa paljon varoista kuluu paikallishallinnon korruptioon tai päätyy aiheuttamaan taloudellista riippuvuutta kohdeyhteisössä (Dead aid). Huomauttaisin, että kehitysyhteistyössä (niinkuin kaikessa toiminnassa) on ongelmansa, mutta Dead Aid -kirja on yhden ihmisen näkemys näistä ongelmista. Yhden ihmisen näkemyksen perusteella ei mielestäni voida perustella apua haitalliseksi tai edes turhaksi!
Moyon kirjaa on kritisoitu paljon ja jokainen voi helposti löytää arvostettuja opuksia, jotka puhuvat kehitysavun puolesta. Moyon kirjassa mielestäni suurimpana ongelmana on se, että hän käsittelee kirjassaan kaikkea kehitysapua yhtenäisenä rahamassana, eikä siis huomioi avunannon eri muotoja. Kehitysavun antaminen avunantajan omien taloudellisten ja poliittisten päämäärien saavuttamiseksi sekä kehitysapuvarojen väärinkäyttö ovat tunnistettuja ongelmia ja niitä vastaan on taisteltu ja tullaan taistelemaan kehitysavun ja -yhteistyön parantamiseksi. Yksi tapa taistella näitä ongelmia vastaa on siirtyä yhä enemmän valtioiden suorasta budjettituesta ruohonjuuritason kehitysyhteistyöhön.
Ruohonjuuritason kehitysyhteistyötä harjoittavat pohjoisen kansalaisjärjestöt yhteistyössä etelän kumppanijärjestön ja avunsaajien kanssa, ja hankkeet perustuvat aina avunsaajien itse määrittämiin tarpeisiin. Ei siis annetta valmista materiaa tai tyrkytetä valmiita kehityksen malleja, vaan pyritään tiiviissä yhteistyössä auttamaan avunsaajia auttamaan itse itseään ja kehittymään omilla ehdoillaan ja omaan valitsemaansa suuntaan. Tälläinen kehitysyhteistyö on todettu olevan kustannustehokasta ja kestävää – JA TÄLLÄISTÄ KEHITYSYHTEISTYÖTÄ TYY TUKEE 0,7%-VAROILLAAN!
Puhut myös mahdollisista poskettomista hallinnon ja byrokratian kuluista, johon haluaisin huomauttaa, että Ulkoasiainministeriön rahoittamissa kehitysyhteistyöhankkeissa Suomen pään hallintokuluille on määritetty katoksi 10% koko hankkeen budjetista. Myös kumppanijärjestön kuluille myönnetään vain kohtuullisia rahasummia (hankkeiden hyvä hallinnointi vaatii rahallista tukea, joka voidaan osaltaan nähdä myös kumppanin kapasiteetin vahvistamisena eli kehitysapuna jo itsessään). Yhtenä kriteerinä TYYn tukemille hankkeille onkin UM:n hanketuki, koska siten voimme paremmin varmistaa hankkeiden luotettavuuden, kustannustehokkuuden ja toimivuuden.
Sanot 0,7:n suurimman ongelman olevan se, ettei kukaan ei kerro siitä, eikä kukaan tiedä siitä. Tiedottamisen riittämättömyyden ongelma on tunnistettu myös kehitysyhteistyövaliokunnassa ja siihen aiotaan puuttua entistä enemmän. Olemme mm. pohtineet 0,7 varojen kohdentamista neljän hankkeen sijaan (joista kaksi vuosittain vaihtuvia) vain kahteen hankkeeseen tiedottamisen helpottamiseksi. Perimmäinen ongelma on kuitenki se, ettei kehitysyhteistyvaliokunnalla tai TYYn muulla kehysektorilla ole tarpeeksi aktiivista työvoimaa toteuttamaan kaikkea meidän toimintaa niin näkyvästi kuin toivoisimme. Tiedottamista voidaan aina parantaa ja kaikki uudet toimijat otetaan avosylin vastaan!
Ehdotatkin ratkaisuksi 0,7:n siirtämistä kehy-valiokunnan budjettiin, jota kautta näitä varoja käytettäisiin pääosin kehitysapukeräysten, -tempausten ja –tiedotuksen rahoittamiseen. Tämä ehdotus ei kuitenkaan voi olla toimiva, niin pitkää kuin osaavia ja aktiivisia kehytoimijoita on TYYssä vain kourallinen, joka tekee jo nyt valtavasti hommia.
Ehdotat lisäksi, että varoilla luotaisiin pieni pohjarahoitus TYYn kahdelle omalle kohteelle, joihin kerättäisiin tempausten ja markkinoinnin avulla rahaa ja tuettaisiin alayhdistysten mahdollisia omia kehyprojekteja. Tälläinen ehdotus on ensivaikutelmalta todella hieno, mutta valitettavasti täysin epärealistinen. Kehitysyhteistyöhankkeiden hallinnoinnissa ja varainkeruussa pitkään mukana olleena voin sanoa, ettei kehitysyhteistyöhankkeiden pyörittäminen ole helppoa. Se vaatii vankkaa osaamista ja paljon aikaa. Kuka tahansa voi oppia hallinnoimaan kehyhankkeita, mutta se vaatii tahtoa, paneutumista ja runsaasti aikaa, mitä usein opiskelijoilta puuttuu. Jo yhden oman kehyhankkeen pyörittäminen TYYn kv-sihteerin, kehyvaliokunnan ja hankkeeseen palkatun koordinaattorin toimesta on äärimmäisen haastavaa! (Kannattaa tutustua TYYn meksikoryhmän toimintaan, vaikkapa tulemalla paikalle seuraavaan kokoukseemme.) Ongelmana ei siis ole rahan, vaan enemminkin toimijoiden riittämättömyys.
Kannatan TYYn kehytoiminnan tukemista ja kehittämistä, mutta tällästä toimintamallia en näe toimivana. TYYn kehitysyhteistyövaliokunta ottaa kuitenkin erittäin mielellään vastaan ehdotuksia ja apua toimintansa parantamiseksi. Mekin halutaan tehdä toimivaa ja jäsenistöä osallistavaa kehyä!!
Elina Harju
TYYn kehitysyhteistyövaliokunta
Tartuitpa hanakasti pariin pieneen nyanssiin, jotka olivat sidenoteja lähinnä. En ole järin kiinnostunut pilkunviilaamisesta, se on ainakin minun aikani tuhlaamista. Dead aid nostaa esille ongelman tavalla, jota aikaisemmin ei ole tehty / saanut ainakaan näkyvyyttä – en tarkoittanut, että ongelma olisi välttämättä yleinen, mutta nostin sen esille, jottei kehitysapua/-yhteistyötä itsestään selvästi pidettäisi ratkaisuna perinteisessä muodossaan.
Mikäli se on niin hankalaa, kannattaako siihen tuhlata resursseja? Eikö ole suuri riski, että toiminta toteutetaan puutteellisesti?
Kehyn kuluihin ei muuten ole laskettu sihteeriresursseja, tätä pitääkin pohtia.
Ratkaisussani valiokunta toimii vain asiantuntijaelimenä, joten resurssivaatimus (aika) pyritään minimoimaan ja toteuttavaksi tahoksi muodostuu ”jäsenistö” (alayhdistykset käytännössä). Tällöin kehy-toimintaan tulee enemmän resursseja, mikäli jäsenistö näkee toiminnan relevantiksi itselleen. Mikäli ei näe, miksi TYY sitten sitä tekee?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että TYY on olemassa jäsenistölleen eikä itsetarkoituksellisesti millekään kulloinki hienoksi ja kivaksi koetulle tarkoitukselle. Tällä järjestelmällä toimintaa jalkautetaan jäsenistön keskuuteen.
Oletko sitä mieltä, että nykyinen järjestely aktivoi ja valistaa jäsenistö kehyn suhteen?
Vastaus on ei mielestäni, mikä on jo syy kyseenalaistaa koko toiminta nykymuodossaan.
Mitkä sinä näet tämän hetkisen kehy toiminnan suurimpina haasteina Elina?
Kirjoittelen lisää kunhan ehdin.
Vastaisin heittämääsi kysymykseen siitä, että jos kehytoiminta on hankalaa, kannattaako siihen tuhlata resursseja vastaisin: Se että toiminnan toteuttaminen (mistä tahansa toiminnasta puhuttaessa) on haastavaa ja aikaa vievää, niin ei mielestäni ole syy luopua kyseisestä toiminnasta! Ja toiminta on haastavaa ja aikaa vievää, koska se tehdään hyvin. Jo ulkoasiainministeriön (joka siis rahoittaa suurimman osan TYYn kehytoiminnasta eli TYYn oman kehyhankkeesta 85%, tiedotus- ja kehtyskasvatushankkeen sekä SYLin tiedotus- ja kehityskasvatushankkeen, jossa TYY mukana) raportointikäytännöt vaativat täsmällistä ja suunnitelmallista toimintaa.
Sanoit, että kehyn kuluihin ei ole laskettu sihteeriresursseja, mutta huomauttaisin, että TuKYn edaattorin edustajistossa esittämässä ehdotuksessa sihteeriresurssit (jotka siis ovat osa TYYn kehysektorivaroja) olivat ympättyinä ehdotukseen, jonka mukaan 0,7 prosenttiin tulisi laskea mukaan kehysektorivarat.
Kuten jo sanoinkin ehdotuksesi TYYn kehytoiminnan muodonmuutoksesta ei ole huono, vaan ainoastaan käytännössä mahdoton toteuttaa – ja tämä on siis vain minun mielipiteeni! Itselleni on vaikea kuvitella, että alayhdistyksiltä löytyisi aikaa ja osaamista lähteä mukaan niinkin haastavaan toimintaan kuin kehyhankkeen pyörittäminen, koska alayhdistyksillä on paljon muutakin toimintaa.
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että lisäresurssit kehyyn olisivat tervetulleita, mutta itse ehdottaisin enemmin vaikkapa kehyvaliokunnan jäsenmäärän kasvattamista tai kehyvaliokunnan jakamista kahdeksi eri valiokunnaksi, joista toinen voisi vastata TYYn oman kehyhankkeen toteuttamisesta ja toinen muusta kehytoiminnasta (0,7%, muut tukihankkeet, viestintä- ja kehityskasvatushanke, yleinen tiedottaminen). Tämäkin on tosin haasteellinen toteuttaa, koska jouduttaisiin kajoamaan TYYn ohjesääntöön ym. Mutta ainahan muutoksien tekeminen vaatii oman työnsä.
Se, että pelkään, ettei alayhdistyksiltä löytyisi aikaa ja osaamista ottaa vastuu kehytoiminnan pyörittämisestä käytännössä ei mielestäni suinkaan tarkoita etteikö jäsenistö pitäisi kehitysyhteistyötä relevanttina osana TYYn toimintaa ja haluaisi TYYn tekevän kehyä. Uskaltaisin väittää, että monet TYYn jäsenistöstä eivät halua/ehdi/pysty käyttämään omia voimavarojaan TYYn kehytoimintaan käytännössä, mutta pitävät sitä silti mielekkäänä ja kannatettavana toimintana. Tämä samahan pätee TYYn muuhunkin toimintaa. Mutta ei mielestäni olekaan tarkoitus väkisin aktivoida kaikkia TYYn jäseniä, vaan tarjota monipuolisesti mahdollisuuksia niistä kiinnostuneille.
Ja olen kanssasi eri mieltä, minun mielestäni nykyinen järjestely aktivoi ja valistaa jäsenistö kehyn suhteen. Kehyvaliokunnassa toimii aktiivisesti porukkaa ja valiokuntahauissa kehy on viime vuosina ollut TYYn suosituin valiokunta. Toiminta on kaikille, siis virallisen valiokuntajäsenyyden ulkopuolisillekin, halukkaille avointa. Valiokunnan tiedotuskanavat, kuten nettisivut, facebook-sivut, maailmaninfo-sähköpostilista, blogi, muut tiedotuskanavat ja muut toiminta, kuten erilaiset tapahtumat tavoittavat satoja TYYn jäseniä (ja luultavasti myös hieman TYYn jäsenistön ulkopuolista väkeä). Lisäksi mielestäni viime aikoina käyty vilkas keskustelu 0,7%, on osaltaan juurikin aktivoivaa ja valistavaa kehytoimintaa.
Viimeisenä esität minulle hyvän kysymyksen: ”Mitkä sinä näet tämän hetkisen kehy toiminnan suurimpina haasteina?” Minun mielestäni tämänhetkisen kehytoiminnan suurimpana haasteena on aktiivisten ja osaavien kehytoimijoiden määrän rajallisuus, jonka vuoksi parannettavaa esimerkiksi tiedottamisen suhteen olisi. Tähän ongelmaan voitaisiin puuttua esimerkiksi panostamalla enemmän uusien toimijoiden rekrytoimiseen, mitä olemmekin koko ajan parantamassa. Tässä asiassa ongelmana on kuitenkin se, että TYYn valiokuntiin valitaan vain rajattu määrä (10+1) toimijoita, eikä epävirallisena jäsenenä toimiminen kokemuksieni mukaan jaksa innostaa ja sitouttaa hakijoita, jotka eivät mukaan mahdu. Myös toimijoiden vaihtuvuus tuo oman haasteensa toiminnalle, joka vaatii jonkin verran aikaa täysin kärryille pääsemiseen. (Suureen vaihtuvuuteen kehyvaliokunnassa, kuten muissakin TYYn toimijoissa syynä on siis lähinnä se, että opiskelijat ovat opiskelijoita vain muutaman vuoden.)
Jos haluat kuulla minun mielipiteeni lisäksi myös muiden TYYn kehytoimijoiden ääntä ja keskustella enemmän asiasta kehottaisin lämpimästi tulemaan meidän kokoukseen; Meillä onkin ensi viikolla luvassa sekä Meksiko-ryhmän (13.3, klo.12-), että koko valiokunnan kokous (15.3, klo.12-). Ja kuten jo sanoin TYYn kehitysyhteistyövaliokunta ottaa erittäin mielellään vastaan ehdotuksia ja apua toimintansa parantamiseksi. Uskon, että parhaat ideat saadaan aikaan keskustelemalla avoimesti eri näkökulmien edustajien kesken – suihkumetodiasi väheksymättä 😉
Lisää tietoa TYYn kehitysyhteistyösektorin toiminnasta, 0,7% -toiminta mukaan lukien, löytää mm. meidän omilta nettisivuilta http://org.utu.fi/tyykehy/, TYYn nettisivuilta sekä meidän facebook-sivuilta.
Elina,
TYYn kehy-vk
PS. Kehitysyhteistyöstä kehitysavun sijaan puhuminen tulee tärkeäksi pointiksi siinä vaiheessa, kun kehitysyhteistyötä ryhdytään kritisoimaan kehitysavun ongelmiin vedoten. Lisäksi Moyon Dead Aid -kirjassaan esittämillä mielipiteillä on TYYn 0,7% -periaatteesta puhuttaessa useasti perusteltu kantaa, jonka mukaan TYYn 0,7% -toiminta olisi lopetettava. (Sinä et toki niin tehnyt kirjoituksessasi, mutta mutta moni muu on tähän syyllistynyt. Muiden muassa eräs TuKYn edaattoreista vetosi tähän esittäessään TYYn 0,7% -linjauksen jättämistä pois TYYn linjapaperista.) Tästä syystä en millään malttanut olla ottamatta kantaa kyseiseen viittaukseen. En siis tarttunut näihin kirjoituksesi kannalta pikkuasioihin kritisoidakseni sinun kirjoitustasi, vaan korjatakseni 0,7 -keskustelun ympärillä pyörivää väärää tietoa –olettaen että joku muukin sinun lisäksesi lukee tätä blogia 🙂