No niin, here it goes: hyvinvointi- ja tutorointivastaavan vuosimallia 2013 ensimmäinen blogikirjoitus. Jännittää, naurattaa, lukeeko tätä kukaan, joovai vai ei vai.

Nyt kun tutorhaku on taas pyörähtänyt kunnolla käyntiin, päätin jakaa tässä blogikirjoituksessa ajatuksia omasta, itse asiassa yhä jatkuvasta tutorvuodestani ja tutorina olemisesta.

Kun keväällä 2012 sain kuulla päässeeni tutoriksi, ilolla ja riemulla ei ollut rajoja. Jes, saisin elää uudestaan pupusyksyn huikeine tapahtumineen, mutta hieman erilaisesta vinkkelistä, järjestävänä osapuolena. Saisin myös mahdollisuuden tutustua uusiin opiskelijoihimme jo heidän opintojensa alkutaipaleella sekä tutustuttaa heidät yliopisto-opiskelun saloihin. Ajatus, että minun pitäisi olla se ryhmän tietäväisin ja kokenein sekä opastaa puput uudelle kauppakorkeakoulutielle sai kieltämättä aluksi puntit hieman tutisemaan. Vedin kuitenkin reippaasti tummansiniset haalarit jalkaani ja suuntasin orientaatioviikolle valmiina toivottamaan pikkupupuset tervetulleiksi Turun kauppakorkeakouluun. Ehkä heitäkin jännittäisi koulun alku yhtä paljon kuin minua. Enpä tiennytkään vielä siinä vaiheessa, että se olisi alku elämäni hienoimmalle syksylle ja tutustuisin niin moneen mahtavaan ihmiseen.

Pupujaistunnelmaa 2012

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ekan illan bileet, Hengailuilta, KaupSu, Tutustumisbileet, Pupujaiset… Nämä tapahtumat ovat ehkä tutoreiden näkyvimpiä aikaansaannoksia niin pupujen kuin muidenkin opiskelijoiden silmissä. Itse olin mukana Pupujaistiimissä ja täytyy myöntää, että kokemus oli opettavainen. On kuitenkin hyvä muistaa, että tutorina toimiminen ei ole pelkkää pupujen kanssa juhlimista ja bileiden järkkäämistä. Ohjauksessa pääpaino tulee olla itse opinnoissa ja opiskelussa. Jokaisella pupulla on erilainen opiskelutausta; osa tulee suoraan lukiosta yliopiston penkille ja osa saattaa olla jo maisterivaiheessa. Tutorin vastuu on siis suuri, sillä kaikki tämä on otettava opastamisessa huomioon. Välillä uudet opiskelijat kyselivät sen verran visaisia kysymyksiä, etten osannut itse vastata. Onneksi muut auttavaiset tutorit, helposti tavoitettava tutorointivastaava sekä opintotoimisto olivat aina valmiita tarjoamaan apua ja ohjeita.

Parina hakemisen mahdollisuus tutorhaussa taisi tulla tänä vuonna monelle uutena yllätyksenä, myös allekirjoittaneelle, mutta toivottavasti uusi kokeilu kantaa hedelmää. Parihaun taustalla siintää ajatus siitä, että tutortoimintaan saataisiin mukaan mahdollisimman monta halukasta, hommalle omistautunutta ja reipasta kylteriä. Viime vuonna kun rannalle jäi valitettavan monta potentiaalista supertutoria.

Vuoden 2013 tutorointivastaavana minulle avautuu mahdollisuus nähdä ja elää pupusyksy vielä kolmannen kerran, taas hieman erilaisesta näkökulmasta kuin kaksi edellistä. En malta odottaa! Ensin on kuitenkin löydettävä tulevat superhypermaagiset tutorit. Haluankin kannustaa kaikkia teitä opiskelijatovereitani vuosikurssiin katsomatta hakemaan tutoriksi. Tähän duuniin pätee nimittäin sanonta: ”Vähän se ottaa, paljon se antaa”. Tehdään yhdessä uusien pupujen vuodesta ikimuistoinen!

Hakuaikaa on vielä pari viikkoa jäljellä, joten hae nyt!

 

Sofi Laiho

Turun KY:n hyvinvointi- ja tutorointivastaava 2013