Muumipapan mielestä oli kyllä hieman kauheata sahata rikki oma lattiansa, mutta samalla se tuotti syvää tyydytystä. – Minä tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi.
– Muumipappa

On vaikeaa päästää irti sellaisista unelmista, joiden eteen on tehnyt valtavasti töitä ja joiden oli ajatellut seuraavan mukana koko loppuelämän. Että juuri tämä oli se yksi unelma, joka minulle oli annettu ja sen, jos minkä saavuttaminen olisi kaikkein merkityksellisintä. Vaatii rohkeutta todeta, ettei tämä unelma ollutkaan minua varten. Ajan myötä huomaa, että kuolleen unelman tilalle tulee uusia haaveita. Erilaisia, mutta yhtä tosia sellaisia.

Pieni perfektionisti sisälläni on viimeisen vuoden aikana oppinut laittamaan sitä pipoa vähän vähemmän kireälle. On lopulta varsin yhdentekevää, jos en juuri nyt pääse tästä tentistä läpi. Eikä ole katastrofi, jos juuri nämä sitsit eivät nyt myy loppuun. Riittää, että osallistujilla on hyvä meininki. Ruoan lämpötila tai koristeiden näyttävyys ovat lopulta vain detaljeja. Elämme tunnelmasta, kavereista ympärillämme, uusien ystävyyssuhteiden alusta – emme laskemalla ihmisten lukumäärää Parkilla tai keskittymällä niihin, jotka eivät tulleet. Ja niin: ei ollut maailmanloppu, ettei minusta tullutkaan maailmanluokan kilpauimaria.

Jos kaikki olisi täydellistä, ei mikään kai lopulta enää tuntuisi miltään. Muumipappamaiset oivallustuokiot kesken lattian sahauksen, vahauksen tai minkä tahansa muun askareen eivät sykähdyttäisi samalla lailla. Siksi on erinomaisen okei välillä pysähtyä ja myöntää itselleen: kaiken ei aina tarvitse mennä täysin nappiin. Ilman epäonnistumisia ja keskinkertaisuutta ei olisi niitä hetkiä, joiden aikana unohtaisi kaiken muun. Jolloin todella tuntisi olevansa elossa.

Meillä Turun KY:llä kymmenet ja taas kymmenet vapaaehtoiset tekevät vuodesta toiseen työtä yhteisen päämäärän eteen: jotta meillä kaikilla olisi paras mahdollinen opiskeluaika. Toivottavasti näiden yhteisten ponnistelujen tuloksena olemme kaikki saaneet kokea hetkiä, joiden muistoa vaalimme vielä vuosia opiskeluaikojen jälkeen! Ehkä et pelännyt huomista Montun tanssilattialla, sitsasit selkä hiessä Parkilla tai hurvittelit hurjasti Kulttiksen exculla? Yhtä kaikki, on mieltä lämmittävää huomata, miten yhteisömme elää ja kehittyy. Toivottavasti se ei koskaan tulekaan valmiiksi, jotta aina olisi tilaa unelmoida. Epätäydellisyys luo jatkumon: jätä siihen itse oma jälkesi!

Miika Tiainen
NESU-vastaava
nesu@tuky.fi