Huono-osaisuudelle nauraminen ei ole hauskaa. Se, että joku ihminen nukkuu ojan väärällä puolella eikä pääse enää toiselle, ei ole hauskaa. Se, että joku ihminen on kadottanut tai menettänyt elämänsä ei ole hauskaa. Alkoholismi ei ole hauskaa, huostaanotot eivät ole hauskoja, epätoivo ei ole hauskaa. Musta huumori toimii useissa asioissa, mutta mielestäni vain silloin, kun osaa varmasti erottaa, nauraako huumorille vai ilmiölle ja elämälle.

Ollessani viime vuonna Kulttuurijaoston hallituksen jäsen kuulin sellaisia huhuja, että osa jätti tulematta Rahvaanjuhliin, koska he pitivät juhlien reseptiä epäkorrektina. Rahvaanjuhlien tarkoituksena ei kuitenkaan ole nauraa niille meistä, jotka eivät voi hyvin. Me emme ole mitään, jos pidämme itseämme muita ihmisiä yläluokkaisempina, esimerkiksi ensi perjantaina laittautuessamme kauniiksi ja aterioidessamme fiinisti. Juhliminen on oikein, laittautumisessa ei ole mitään väärää. Ilon nostaminen korokkeelle, yhdessäolon ja ystävyyden symbioosi on puhdasta kultaa. Herra ja neiti Kauppatieteilijä voivat kuitenkin suksia kuuseen, jos eivät ymmärrä hienoissa tamineissaan olevansa samanarvoisia kuin juhlien ulkopuolelle suljetut. Useimmat ymmärtävät tottakai, muuta en väitä.

Emme tänä vuonna suuntaa kesken Rahvaanjuhlien Varissuolle perseilemään kuten joinain aiempina vuosina on ollut tapana. En välttämättä ole mielestäsi maailman hauskin ukkeli, mutta voin väittää olevani tyytyväisempi järjestäessäni jaostoni kanssa sen verran eettiset bileet, että toivottavasti harvempi ihminen pahastuu. Emme pukeudu pulsuiksi (suomeksi: alkoholiongelmasta kärsivä huonovointinen kanssatoveri, jolla ei kaikki ole mennyt elämässä välttämättä ihan putkeen), vaan siksi suomalaiseksi stereotypiaksi, joka löytyy meidän kaikkien sisältä ja jota ei liiemmin kiinnosta frakit ja korkokengät. Tapahtuman peruskonsepti on sama kuin aiemmin, mutta ajatusta hauskuuden takana voi miettiä ja nauraa itselleen ennemmin kuin jollekin onnettomalle penkillä nukkuvalle.

Rahvaanjuhlissa on kyse siitä, ettei haarukan tarvitse olla tietyssä vaiheessa ruokailua tietyssä asennossa, laukun saa laittaa pöydälle ja hartiat saavat olla juuri niin huivitta kuin huvittaa. Mitä tulee Rahvaanjuhlien nimeen, jokainen suomalainen on sitä samaa rahvasta kuin muutkin. Olemme kaikki yhtälailla kuninkaita, yhtälailla roskaväkeä.

Lopuksi: tiesitkö, että Rahvaanjuhlat on järjestetty ensimmäistä kertaa vuonna 1967? Kuvassa toinen oikealta vastikään edesmennyt Turun kauppakorkeakoulun viimeinen rehtori, Turun yliopiston entinen vararehtori Tapio Reponen Rahvaanjuhlissa juurikin vuonna 1967.

Anna Lamberg
Turun KY:n kulttuuri- ja perinnevastaava