Sunnuntai 24.10.2010 klo 18.00.

Takana kaksi päivää melkoista menoa ja haipakkaa, ja sitä ennenkuulemma myös joku tenttiviikkokin. Nyt kyllä puhaltaa..

Hyvinvointi- ja tutorointivastaavana ei Wuosijuhlien järjestelytkuulu sinällään omaan pestiini mitenkään, enkä niihin osallistunutkaan muutakuin edustuksellisessa roolissa, mutta silti olo on kuin pesukoneen ja mankelinläpi vedetyllä rievulla. Wuosijuhlaviikon aikana tuli koluttua läpi niinWuosijuhlaviikon avajaistilaisuus, tanssikurssi, hallituksen juhlakokousentisessä Lehtisen kahvilassa (nyk. Wiklundin Aschan), etikettikurssi, käyntiMaija Grundströmin haudalla ja tietenkin itse juhlaviikonloppu, josta enemmän seuraavassa.

Kauan ja innolla odotettu perjantai alkoi aamuisen TKMSY-tentinmerkeissä, josta ei jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa – mieli seikkaili joihan muissa yhtälöissä kuin tulkitsevassa tilastotieteessä. Oululaiset Finanssiry:n hallitustoverit saatiin onnellisesti majoitettua olohuoneen nurkkaan,joten olikin aika suunnata kohti koulua ja KH2:sta autokyydin saattelemana.Perillä odotti pukuongelmistaan selvinnyt ihana avecini ja kokkarihuoneellinenmaailman upeimpia ihmisiä ja parhaita ystäviäni – hallitustoverini ja kokoWuosijuhlatiimi. Oli aika avata vujut pre-cokkareiden merkeissä! Skumppamaistui yllättävän hyvältä ja mahaan hiipinyt pienoinen jännä sai varsinnopeasti kyytiä tutussa seurassa ja juhlatunnelman tarttuessa kuumeen lailla jokaiseenpaikalla olleeseen. Pian piti kuitenkin jo siirtyä Mercalle ottamaan vastaanmuita kauppatieteellisiä kylterihallituksia, muita Turkulaisia sidosryhmiä sekäkorkeakoulun edustajia.

Varsinainen cocktai-tilaisuus meni läpi sujuvasti. Emäntä ja isäntäSanna Laaksonen ja Janne Haikonen toivottivat seremoniamestari JoonasKärkkäisen johdattamana vieraat tervetulleiksi ja kohotettiin yhteinen maljaTuKY:lle. Hallitus otti vastaan vieraiden tuomat lahjat ja tervehdykset joistavielä tässäkin kaikille iso kiitos! Erityiset kiitokset haluanhenkilökohtaisesti esittää Kauppakorkeakoululle ja SEFE:lle, sillä näin uutenaparkkiryhmäläisenä mikään ei liene hauskempaa kuin päästä aloittelemaan kauttaasentamalla uutta TV:tä ja Xboxia Parkin yläkertaan! Ehkäpä löytyy vielä jokinsaunailtakin jolloin uusi Singstar päästään avaamaan paketistaan myös..!

Cocktail-tilaisuuksien jälkeen oli vuoro toimia jälleen isäntänäpäästämällä Helsingin KY:n hallitustoverit myös kotiini. Onneksi asun aivanVPK-talon vieressä, joten ei tullut suurta ongelmaa siirtymisten kanssa. Pääjuhlaansiis selvittiin ajoissa ja ilmassa alkoikin olla jälleen varsin odottavatunnelma. Naiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja miehetkin edustivat frakeissaan– olo oli melkoisen surrealistinen kun katsoi ympärillään ollutta säihkettä,VPK:n komeita puitteita ja ennen kaikkea iloisesti keskenään seurusteleviakylterimiehiä ja -naisia!

Löysin itseni plaseerattuna PorKY:n puheenjohtajan ja ihanan avecinivälistä ja ympärillä näytti olevan muutenkin paljon tuttuja porilaisia naamoja –pöytäseura oli siis sieltä parhaimmasta päästä ja jo tässä vaiheessa osasinodottaa hauskaa iltaa! Juhlan aikana meitä viihdyttivätkin mm. mieskvartettiMercanto, Cantus Mercurialis ja luonnollisesti omat ihanat laulunjohtajammeIsadora Kamotskin ja Joonas Joki-Korpela! Suuret kiitokset kaikilleesiintyjille ja ennen kaikkea juhlapuhujallemme Arno Leinolle! Juhlanloppupuolella heitettiin jalalla koreasti tanssilattian puolellatanssikurssilla saatujen oppien avulla ja yllättävää kyllä vältyttiintallaamasta kenenkään varpaita!

Pääjuhlan jälkeen oli aika suunnata kohti Monttua, mistä juhlasuureksi yllätyksekseni olikin aiemmasta poiketen siirretty Juhlasaliin jakoulun aulaan! Alun hämmennyksestä toivuttuani täytyy todeta että päätös oliaivan erinomainen, sillä alue toimi mielestäni tilana aivan erityisen hyvinnimenomaan vuosijuhlien tarkoituksessa, vaikkakin Montun perinteet tänä vuonnajäivätkin ehkä hieman taka-alalle. Tässä kohtaa ainakin allekirjoittaneella oliilo ylimmillään, ja vasta myöhemmin sain kuulla että Juhlasalissa oli ollutlivemusiikkiakin tarjolla! Missä lienee mies tässä kohtaa viipottanut menemään,sitä on paha lähteä sanomaan, mutta hauskaa on ainakin ollut!

Parkin jatkoillekin selvittiin ja joskus puoli kuuden hujakoilla taksisuuntasi takaisin keskustaan kämpille nokosille ja Sillisetkoille. Yllätyksenäkämpältä löytyi myös yksi kappale aivan uusiakin Helsingin KY:n edustajia, jokajotakin kautta oli onnistunut kaiken lisäksi valtaamaan talon ainoansohvapaikan..

Runsaiden, n. 2,5h yöunien jälkeen oli jälleen aika heittääSillisasu päälle ja suunnata takaisin koululle josta bussi kuljetti meidätloputtomalta tuntuneen matkan päätteeksi johonkin Rymättylän (?) perukoilleSalaiselle Sillispaikalle. Pihalla meitä odotti ruokakatos, Gladiaattoreistatunnettu kaksintaistelulava (jossa tuli möyrittyä hyvinkin sekalaisessaseurassa) sekä jokin käsittämätön pomppulinnaa muistuttanut peli johon allekirjoittanuthaastoi entisenä KY-Sportin PJ:nä pitkäaikaisen koulumme rehtorin, nykyisenyliopiston vararehtorin Tapio Reposen. Vetoan vähäisiin yöuniini, selässäroikkuneeseen KY-Dealingin toimitusjohtajaan Jaakko Männistöön ja päivänmittaiseen erittäin intensiiviseen nestetankkaukseen, mutta totuus on siltiettä tukkaan tuli. On hienoa nähdä että yliopiston hallinnossa on yhä erittäinvetreää menoa ja meininkiä!!

Sisällä itseään sai hemmotella loputtomalla ruoka- jajuomatarjoilulla, josta tulikin nautittua erittäin vahvasti. Lavalle nousi myösmyöhemmässä vaiheessa livebändi, jonka nimi kuitenkin jäi ainakin itselleni arvoitukseksi.Tunnelma oli katossa sinne jäädytettyjen pelipaitojen seurana ja laulu raikasi,vaikka lava ei viime vuodesta poiketen joustanutkaan tanssin tahdissa!

Ulkoa löytyi vielä miehisiä nakkeja keitellyt palju sekä sauna,jossa tulikin lilluttua useita tunteja. Hallituksen talousvastaavaa en nähnytkoko silliksellä kertaakaan muualla kuin ko. paljussa.  Aamulla huomasin myös hankkineeni jossakinnäillä vaiheilla lisäystä listaan ”Unknown drunken’ injuries”™, sillä polvi jajalat olivat verissä. Lieneekö tullut sitten paljussa, saunassa vaikoItämeressä, sitä ei tarina kerro..

Sillikseltä matka vei vielä Parkille jatkoille, jossa huomasi selvästikadon käyneen väen vähennyttyä. Tästä huolimatta vanha sanonta piti paikkansa:kun väki vähenee, pidot paranee! Uuteen nousuun siis vielä päästiin, muttapuolen yön jälkeen oli jo pakko suunnata kotiin nukkumaan, joskin onneksiseuraksi oltiin saatu houkuteltua Finanssin edustajat, joiden oli alun perin olluttarkoitus lähteä jo yöjunalla kotiin.

Mitä siis jäi käteen?

5 kiloa lisää elopainoa, huomattavasti keventynyt lompakko ja PARASVIIKONLOPPU MONEEN VUOTEEN! Wuosijuhlat 2010 oli jälleen jotain aivanuskomatonta, eikä ainakaan voida sanoa että ylioppilaskuntavuosista oltaisiintultu taaksepäin – päinvastoin! Viimevuotiset vuosijuhlat olivat aivanuskomattomat, mutta nämä laittoivat niistä vielä pari pykälää paremmaksi! Erityisensuuri kiitos siis tämän kaiken mahdollistaneille nakeille, wuosijuhlatiimilleja isännälle ja emännälle! Toivottavasti näistä riveistä tulee uusia tuleviaaktiivisia Tukyläisiä, joita sitten myöhemmin päästään vuorostaan palkitsemaanvuosijuhlilla hopeisilla ja kultaisilla ansiomerkeillä sekä muillahuomionosoituksilla! Erityisesti tänä vuonna oli mahtavaa nähdä kun TuKY:neteen monia, monia vuosia raataneita legendaarisia hahmoja aina Tomi VirtasestaPorKY:n Jan Laurelliin palkittiin pääjuhlassa, ja toivotaan että aihettapalkitsemiseen on myös jatkossa!

KIITOS!

Jouko Kiuru

Pahoinvointi ja tutorointi

(ent. hyvinvointi ja tutorointi, mutta ei tänään..)