Jokainen TuKY ry:n jäsen on todennäköisesti oma-aloitteisesti valinnut opinahjokseen juuri kauppakorkeakoulun ja kaupalliseen tutkintoon johtavat opinnot. Yhdistyksenä TuKY ry pyrkii ajamaan jäsenistömme ja Turun kauppakorkeakoulun koko opiskelijakunnan etuja ja mahdollistaa toiminnan ja tapahtumat, jotka omalta osaltaan ovat luomassa opiskeluajasta ikimuistoista. Kaiken toiminnan mahdollistaa aktiivinen ja luottamustoimissa vastuuta ottava jäsenistömme.
Kauppatieteiden maisterin tutkintoa pidetään yleisesti arvostettuna ja hyödyllisenä, minkä lisäksi se mahdollistaa valmistumisen jälkeen työllistymisen mitä erinäisimpiin tehtäviin. Pääasiallisesti kauppatieteilijöitä kuitenkin kiinnostanee, ainakin jossain määrin, raha ja sen tekeminen. Tästä kielii myös kauppakorkeakoulumme halutuin pääaine: laskentatoimi ja rahoitus. Toki suurin osa lukee edelleen muita aineita, mutta lähes jokaisen kylterin ajatukset ovat varmasti tulevaisuuden suhteen hyvässä ja mielenkiintoisessa työpaikassa sekä yrityselämässä menestymisessä.
TuKY ry ja sen omistamat yritykset tarjoavat mitä parhaimmat edellytykset kehittää ammatillista osaamista ja hankkia arvokasta työkokemusta jopa koulutustamme vastaavista työtehtävistä. TuKY ry:n toiminnanjohtaja vastaa yhdistyksen juoksevista asioista ja tekee töitä taloushallinnon sekä muiden hyödyllisten asioiden parissa. Taloustoimikunta huolehtii erityisesti rahoitussalkusta ja toimii muutoinkin neuvoa-antavana elimenä yhdistyksen talouskysymyksissä. Mikäpä olisi parempaa rahoitusalan osaamisen kehittämistä kuin jo työelämässä olevien ekonomien kanssa talousasioiden pohdiskelu? Tämän lisäksi yhdistyksen hallituksen yrityssuhdevastaava ja yrityssuhdetiimi luovat kontakteja yritysmaailmaan, neuvottelevat yhdistykselle yhteistyösopimuksia ja mahdollistavat samalla jopa hyvän kesätyöpaikan saannin itselle näitä kontakteja hyödyntäen.
KY-Dealing tarjoaa täysiverisen osakeyhtiön oppimisympäristöksi työtehtävissä toimiville kyltereille ja tarjoaa myös mahdollisuuden koulutuksen kannalta hyödyllisiin työtehtäviin opiskelun ohella. Niin toimitusjohtaja kuin talous-, markkinointi- ja valmennuspäällikötkin ovat kaikki opiskelijoita, jonka lisäksi myös KY-Dealingin aktiivinen hallitus on täynnä nykyisiä ja entisiä TuKY-aktiiveja. Työtehtäviä on tarjolla kylterille pääaineesta riippumatta ja cv-merkintä esimerkiksi talouspäällikkönä toimisesta opiskeluajalta toimii valtavana kilpailuvalttina tulevissa työhaastatteluissa.
Erityisen mielenkiintoista tästä yhtälöstä tekee se, että vaikka useista edellä mainituista tehtävistä maksetaan palkkaa ja niiden uskoisi olevan juuri sitä mihin kyltereillä on tulevaisuuden työllistymisen kannalta kiinnostusta, on KY-Dealingillä ollut aiemmin haasteita esimerkiksi talouspäällikön saamisessa, eikä TuKY ry:n toiminnanjohtajaksikaan hakemuksia reilu vuosi sitten tullut liiaksi asti. Taloustoimikuntaa kohtaan ei ollut valtaisaa hakijaryntäystä eikä hallituksen yrityssuhdevastaavan pestiin ennen syyskokouksen loppupuoliskoa ollut ilmaantunut yhtään hakijaa. Yrityssuhdetiimiinkin hakijoita oli vähemmän kuin tarjolla olleita paikkoja.
Itse en keksi vastausta siihen miksi näin on. Kysymys tuskin on siitä, ettäkö työkokemus ja palkka eivät kyltereitä kiinnostaisi. Aktiivisuudestakaan sen ei luulisi olevan kiinni, kun yhdistyksemme toiminnassa kuitenkin toimii vapaaehtoisvoimin useista vuosikursseista lähemmäs sata henkilöä.
KY-Dealingin talouspäällikön haku on auki ja noin viikon kuluttua aukeaa haku TuKY ry:n toiminnanjohtajaksi – toivottavasti kevään hakuähky ei iske päälle ja jäsenistöstämme löytyy näihin pesteihin innokkaita sekä osaavia hakijoita jäsenistöstämme kehittämään omaa ammatillista osaamistaan ja mahdollistamaan yhdistyksemme entistä valoisamman tulevaisuuden.
Tommi-Juhani Jokinen
Kirjoittaja on TuKY ry:n varapuheenjohtaja ja tahtoo osallistaa tunnistettavia sekä anonyymeja nimimerkkejä saadakseen vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Velttoutta ja saamattomuutta. Hatunnosto kaikille, joita oma tulevaisuus kiinnostaa, eli kaikille TuKY-aktiiveille. Eri asia tietenkin, jos isi on luvannut työpaikan valmiiksi sitten kunhan vaan pikku-Lassi/Liisa saa ekonomin paperit tehtyä (Isi onneksi varmaan auttaa gradussakin). Mitä sitä turhaan rehkimään.
Seppo betalar!
Hyvä postaus
Tätä olen itsekin ihmetellyt! Vielä kun nämä ovat yleensä niitä harvoja paikkoja, joista saattaa jopa saada jonkinlaista korvausta.. Go TJ 🙂
Sinänsä kummallista, ettei raha kelpaa. Monilla kun varmastikaan sitä ei ole kuitenkaan liikaa.
Mahtaisiko tuo referenssipolitiikka ehkä puolestaan jonkin verran ontua?
Valveutunut työnantaja tietää hyvin, mikä on ”oikea” työpaikka ja mikä ei.
Ei työttömien ilmaistöitäkään katsota ”oikeaksi” työkokemukseksi, vaan lähinnä viimeiseksi osoitukseksi siitä, ettei tekijä todellakaan muualle kelpaa. Vaikka olisi entinen kylterikin…
Tottahan toki myös työnantajat tietävät, että luottamustoimi (opiskelijayhdistyksessä) ei ole sama asia kuin työsuhde. Sen takia cv:ssäkin erotellaan työkokemus ja luottamustoimet toisistaan. Juuri näihin TuKY:n luottamustoimiin ja palkattomiin tehtäviin tuntuu hakijoita kuitenkin riittävän vuodesta toiseen tästäkin huolimatta, kuten blogikirjoituksessanikin mainitsen.
TuKY:n toiminnanjohtaja ja KY-Dealingin työntekijä tekevät kuitenkin aivan oikeita palkkatöitä, joista maksetaan palkkaa ja mm. mainitsemastani talouspäällikön työsuhteesta on tiettävästi ollut oikeasti hyötyä työsuhteiden saannissa.
Tuskinpa kukaan työnantajakaan rinnastaa toimitusjohtajaa, jonka yrityksen liikevaihto on yli 300 000 euroa työkkärin tukityöllistettyyn, vaikka en usko sinun sitä tässä tapauksessa tarkoittaneenkaan. Myös toiminnanjohtajan työkokemusta varmasti arvostetaan työelämässä etenkin talouspuolen tehtäviin haettaessa, koska työnkuvaan kuitenkin kuuluu paljon taloudenhoitoa. Tästä on tietenkin melko hankala antaa mitään käytännön esimerkkejä, koska TuKY ry:n historian ensimmäinen toiminnanjohtaja on edelleen työsuhteessaan.
Tommi-Juhani Jokinen
Varapuheenjohtaja, yrityssuhteet 2011
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry
pelkkä ryyppykerhohan tää tuky on, ei varmana kiinnosta olla missää tekemisis.
Mielenkiintoinen mielipide siinä mielessä, että Patrialla työskentelee tällä hetkellä 4 henkilöä, jotka ovat olleet NESU:n hallituksessa. Näistä yksi on tämän hetken NESU-vastaava ja toinen toiminnanjohtaja, joten hallituksesta löytyy 3 selvästi NESU-henkistä ihmistä. Vertailun vuoksi nykyisestä hallituksesta löytyy myös 3 entistä tai nykyistä Ulkkiksen hallituslaista sekä sama määrä Systeemin hallituksessa olleita. Edustusta löytyy myös m-klubista ja monesta muusta jaostosta sekä toimijaryhmästä.
Nykyään kun TuKY ei enää ole ylioppilaskunta olemme huomattavasti vähemmän tekemisissä kirjoituksessasi mainittavien ylioppilaspoliitikkojen kanssa. Eniten yhteistyötä teemme muiden aine- ja tiedekuntajärjestöjen kanssa, joissa tottakai tehdään myös edunvalvontaa, mutta politikoinnin sijasta painopiste on jäsenistön hyvinvoinnin ja viihtyvyyden puolella.
Mukavaa, että sinäkin olet kokenut hyötyväsi yhdistyksemme jäseneduista. Pyrimme jatkuvasti kehittämään yritysyhteistyötä, jotta pystyisimme tarjoamaan jäsenistölle entistä parempia etuja ja palveluita. Toivottavasti löydät tarjoamistamme eduista myös muita itsellesi hyödyllisiä vaihtoehtoja tai esimerkiksi työllistyt koulutusta vastaaviin tehtäviin jonkun yhteistyökumppanimme, kuten Leafin, palvelukseen.
Tommi-Juhani Jokinen
Varapuheenjohtaja, yrityssuhteet 2011
Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry
Herkullinen kirjoittelu on jälleen kiihottanut keskustelunystyröitäni, joten osallistun vaihteeksi omalla nimellä. Kaivoin arkistoista noin vuosi sitten Systeemin nettisivuille kirjoittamani blogin, joka osuu lähelle aihetta. Asiaa olen jäsennellyt yrittäessäni selvittää itselleni, miksi parikymppinen ihminen koskaan tahtoisi käyttää kymmeniä tunteja kuukaudessa luottamustehtäviin ilman palkkaa.
”Lapsi oppii leikkimällä 6.1.2010
Eräs aktiivisten opiskelijoiden keskuudessa hyvin yleinen keskustelunaihe on ”osallistua vai eikö osallistua?” Osallistumisella viitataan tässä yhteydessä osaanottamiseen mihin tahansa järjestäytyneeseen yhdistys- tai muuhun toimintaan, joka ei suoraan liity opiskeluihin.
Monien mielestä ainekerhotoiminta, erilaiset harrastekerhot ja muut yhdistysaktiviteetit ovat ajanhukkaa, joille työelämässä lähinnä naureskellaan. Toisten mielestä opiskelujen ulkopuoliseen toimintaa osallistuminen maustaa opiskeluja mukavasti ja kehittää tuikitärkeitä kykyjä kuten organisaatio- ja ihmissuhdetaitoja. Kyseiset opiskelijat uskovat myös siihen, että järjestötoiminta ja muu aktiivisuus ovat keino erottautua edukseen myös työnantajan silmissä.
Työnantajakentältä ja esimerkiksi rekrytointipalvelujen suunnalta satelee ristiriitaisia viestejä siitä, onko järjestötoiminta työnantajien arvostamaa. Joidenkin mielestä aktiivisuus yhdistystoiminnassa on selkeä kilpailuetu passiiviseen kilpakumppaniin nähden, osan mielestä cv:n luottamustoimet-kohta hypätään suoraan yli hakemusta luettaessa. Varmaa on, että yhdistyskokemuksesta ei töitä hakiessa ole ainakaan haittaa.
Johtopäätökset järjestöaktiivisuuden ja työllistymisen korrelaatiosta ovat siis hataralla pohjalla. Keskitytään siis niihin hyötyihin, joita yhdistystoiminnasta kiistatta saa. Hauskanpito, ihmissuhdetaidoissa kehittyminen, kyky järjestellä asioita ja saada aikaan ovat kaikki hyvin subjektiivisia kokemuksia – joku kokee oppivansa toimiessaan perunankuorimisen ainekerhossa, toinen ei. Yksi viettää elämänsä parasta aikaa, kolmatta lähinnä turhauttaa istua turhaakin turhemmissa turhakokouksissa.
Tärkeintä, mitä yhdistystoiminnasta voi oppia, on yleinen ymmärrys organisaation toiminnasta. Vaikka näennäisiä ja todellisiakin eroja on tietenkin todella paljon, kaikissa ihmiskunnan organisaatioissa kolmen ihmisen kudontakerhosta Paimion kaupunkiin ja Kiinan kansantasavallan talousministeriöön toimitaan lähtökohtaisesti samalla tavalla: ympäristöä analysoidaan, asioita ideoidaan, valmistellaan, niistä keskustellaan, päätöksiä tehdään ja toteutetaan sekä valvotaan. Tämän prosessin ymmärrystä eli niin sanottua organisaatioymmärrystä on mahdollista kehittää missä tahansa organisaatiossa, kunhan vain kiinnittää omaan oppimiseensa huomiota. Eräs monimutkaisia asiantuntijaorganisaatioita johtanut henkilö käytti tästä oppimisesta nimitystä ”näkemyksen kasvattaminen.” Organisaatioymmärrys on kuin kirjoitustaito: perussäännöt ovat samat, kirjoitit sitten lastensatua taikka artikkelia kvanttimekaniikasta.
Jokaisen on itse päätettävä, opetteleeko kirjoittamaan opiskellessaan vai vasta työelämässä. Jokainen, joka ei suunnittele pylväspyhimyksen uraa tulee kuitenkin työskentelemään jonkinlaisessa organisaatiossa joko alaisena tai esimiehenä. Opiskelijat ovat lapsia matkalla työelämän aikuisuuteen – ja lapsi oppii leikkimällä.
Systeemi kehoittaa jokaista osallistumaan kirjoituskursseille ynnä leikkeihin!
– Ville Valkonen, pj.
Johtamisen akateeminen opiskelijayhdistys (silloinen)”
Loppuun lisään vielä yhden näkökulman: Ihminen, joka innostuu asioista, innostuu niin pienestä kuin suuresta. Jos joku syttyy järjestämään maailman parhaat sitsit, prognoosi siitä, että sama henkilö innostuu luomaan maailman mullistavimman palvelukonseptin on paljon parempi kuin henkilöllä, jota ei saa tuleen niin millään. Innostus on kaiken menestyksen emo.
Kaikenlaisen yhdistystouhuamisen tärkein anti on oppia innostumaan ja kanavoimaan tuota innostusta tavoitteelliseksi toiminnaksi ja tuloksiksi.
Jotkut innostuvat lähinnä anonyymista foorumihuutelusta 😉
Hiljentää anonyymit tehokkaasti kun ykskään ei jaksa lukea noin pitkää vastausta läpi. Go Ville.
Ei mulla ainakaan ole ongelmia ylioppilaskuntajyrien kanssa sinäänsä. Ne saa ihan rauhassa perustella nollajärjestöjään (mikä vittu on muka joku systeemi?). Ongelmaksi olen kokenut sen, että koska nämä nesun kolmas sitsivastaava ja parkkiryhmän alumnijäsen -tyypit on myös äänekkäimpiä, kaikkia kauppislaisia pidetään itsensä liian totisesti ottavina idiootteina. Haaveena olis, että kaikkiin kauppislaisiin ei lyötäisi tota leimaa. Kyllä meitäkin on ihan siistejä tyyppejä!
ymmärrän pointtisi porukoiden muodostumisesta, mutta en oikein hiffaa vertaustasi siitä kuinka ”nesun kolmas sitsivastaava ja parkkiryhmän alumnisjäsen -tyypit ovat _itsensä liian totisesti ottavia idiootteja_” Äänekkäitä kyllä varmasti joo, mutta yleensä nämä tyypit nimenomaan eivät ota itseään tosissaan. Jos nyt lähdetään kärjistämään kahtiajakoa, niin minusta täällä foorumilla huutelevat, jotka peräänkuuluttavat oikeiden asioiden tekemistä ”puuhastelun” sijaan, ovat niitä _itsensä liian totisesti ottavia_. Sitseillä jengi vetää välillä housut kinttuihin ihan omalla naamalla, täällä foorumilla jengi vauhkoaa anonyymisti. Kumpi sitten ottaa itsensä liian tosissaan?
Voisinko tutustua suhun, kun oot kerta siisti tyyppi?
no et helvetissä voi! sä et vaikuta yhtään siistiltä tyypiltä. Hiffaat varmaan sen totisuuden, jos luet esim. ton toisen viestiketjun jostain tukyn strategiasta. Tekijät luulee oikeesti, että siinä rakennetaan jotain YK:n ihmisoikeuksien julistusta.
Joo en mäkään oikeen jaksa mennä mihinkään mukaan kun ”porukat” on tainnu muodostua ekana vuonna ja sen jälkeen ei kyllä niihin ”porukoihin” ole päätynyt. Ei sillä että olisin kyllä halunnutkaan kun varmaan olisin heidän kanssaan ystävystynyt jos oltaisiin oltu tarpeeksi samanhenkisiä, mutta joka tapauksessa ei huvita nää järjestötehtävät kun ne järjestöihmisetkään ei huvita. Mutta ei siinä mitään. Kiitos vaan että joku jaksaa ajaa etuja yms. Itseäni kun kiinnostaa enemmän vapaamatkustajuus.
Esimerkillisen rehellinen kommentti vapaamatkustajuudesta 🙂 Tuohonhan kysymys loppuviimein kulminoituu: Jotakuta kiinnostaa, jotakuta vähemmän. Valintojen tavaratalo tämä nykymaailma – ja lienee aina ollut.
YK:n ihmisoikeusjulistus on päiväkotikamaa verrattuna tulevaan TuKY-ratekiaan 🙂
joo ja toi hymiöiden käyttö kannattaa lopettaa ihan alkuunsa.
niin kannattaa. kasvaa muuten karvoja käsiin ja näkö huononee
Mahtaiskohan johtua siitä, että patrialla pyörii entisistä nesulaisista koottua ylioppilaskuntajyräjengiä, joiden mielestä siistein juhlimismuoto on sitsit ja jotka haluaa isona Accenturen konsultiksi.
Organisaation työympäristö on varmaan ihan helvetin nuorekas ja dynaaminen, mutta kun pitää olla tekemisissä niin saatanasti verkostoituvien ja vaikuttamaan pyrkivien ylioppilaspoliitikkojen kanssa…
Ne, joilla on taitoa ja kykyä, ovat varmaan huomanneet, että kannattaa käyttää vähät resurssinsa jonkin olennaisemman asian ajamiseen. Vaikka ei sinänsä, Tuky edeltäjineen on saanut paljon aikaan. Esim. on todella tärkeää, että montusta saa 15 senttiä halvempaa ruokaa, eivätkä hipit käy enään syömässä halpaa keitto MEIDÄN ruokalassa.