Kun aloitin vuoteni EVAn puheenjohtajana, oli kriittisen tarkastelun paikka monen EVA:n tapahtumakonseptin kanssa. Vuosien mittaan kävijämäärät tapahtumissa olivat vähentyneet reilusti, eikä montaakaan tapahtumaa ollut sellaisenaan järkeä enää järjestää, kun osallistujia tulisi paikalle enintään kymmenen. Samaan aikaan kuitenkin rennompia tapahtumia selkeästi toivottiin lisää bileiden vastapainoksi. Lähdimme jaostoni kanssa ratkaisemaan tätä pulmaa muuttamalla ajattelutapaamme täysin, ja luovuimme kokonaan sanasta alkoholiton mainonnassamme. Alkoholittomat möksät ja muut saivat siis jäädä, ja EVAssa alkoi uurastus vaihtoehtojaoston leimasta eroon pääsemiseksi, tapahtumien kaikille sopivuutta kuitenkaan unohtamatta.
Kun aloimme järjestää tapahtumia ilman alkoholiton-leimaa uudistetuilla konsepteilla, alkoi väkeä käydä huomattavasti enemmän, ja moni lopettamisuhan alla ollut tapahtuma saatiin elvytettyä takaisin jaloilleen. Vaikka EVAn perusajatus siitä, että tapahtumien pääpaino ei koskaan ole ryyppääminen, ei muuttunutkaan, välittyi rennompi linja selkeästi positiivisena jäsenistölle. Alkoholittomia tapahtumia on yhä tarjolla, mutta niihin tulemisen kynnystä on saatu madallettua hilpeimmillekin ryyppyveikoille.
Rennon välipäivän pitämisen sijaan muihin tapahtumiin kuin bileisiin liitetään yhä edelleen jostain syystä totaalikieltäytyminen alkoholista. Meille EVAssa on tärkeintä, että kaikki kokevat voivansa osallistua tapahtumiin, vaikka sitten selvin päinkin. Tämä pätee myös toiseen suuntaan; jos rennossa tapahtumassa joku ottaa saunakaljan tai lautapeli-illan merkeissä lasin viiniä ei se liene kenellekään ongelma.
EVA ei kuitenkaan missään nimessä ole ainoa taho, jonka toimintaan voi osallistua, mikäli ei halua sinä iltana tai ylipäänsäkään ryypätä. Toivon ja uskon, että jokainen tapahtumanjärjestäjä haluaa varmistaa, että kaikkiin tapahtumiin on tervetullut olo, vaikkei tekisikään mieli vergiboolia. Niin ilmeisempienkin alkoholittomien tapahtumien, kuten vaikkapa Parkin lenkin tai yritysexcujen lisäksi myös bileisiin, keikkamatkoille tai rapujuhliin on aina mahdollista tulla myös rennommallakin meiningillä. Asenteet ovat kovaa vauhtia meillä TuKYlläkin muuttumassa suvaitsevampaan suuntaan, ja olen varma että lähivuosina pääsemme kokonaan eroon alkoholiton – alkoholillinen jaottelusta. Silloin meillä on vain kaikille sopivia tapahtumia, joissa jokainen voi vetää tai olla vetämättä ilman ihmettelyä tai epämukavaa oloa.
P.S. Jos haluat messiin kehittämään TuKYn tapahtumatarjontaa, haku Edunvalvontajaoston riveihin on auki vielä tämän viikon torstaihin!
Inka Helaniemi
Sosiaalipoliittinen vastaava
sopo@tuky.fi
Hieman kärjistät kyllä…
”Vuosien mittaan kävijämäärät tapahtumissa olivat vähentyneet reilusti, eikä montaakaan tapahtumaa ollut sellaisenaan järkeä enää järjestää, kun osallistujia tulisi paikalle enintään kymmenen.”
Ei muuten pidä paikkansa.
EVAn tapahtumat ei ole ikinä jaoston olemassaolonsa aikana olleet kovin suosittuja. Jo ennen tätä vuotta karsintaa on tehty onnistuneesti ja uusia tapahtumakonsepteja luotu pienemmällä budjetillakin kuin mitä on nyt ollut, eli tämä ”kiitos minun asiat on nyt paljon paremmin” on aika vahvaa itsensä glorifiointia.
Kyllä, olette tehneet tänäkin vuonna EVAna paljon hyviä juttuja, mutta niin on tehty muutamana viimeisenä vuotenakin ja voisit kunnioittaa edeltäviä EVAlaisia heidän panoksestaan enemmän.
<3:lla tämmönen vanha tieteenharjoittaja ei-tuky-jyrä, jota ärsyttää ihmisten itsekeskeisyys
Hei Vanha tieteenharjoittaja ei-tuky-jyrä, jota ärsyttää ihmisten itsekeskeisyys,
kiitos kommentistasi!
Mukava kuulla, että olet tykännyt EVAn tapahtumista ennen ja nyt. Tarkoituksenani ei missään nimessä ollut väheksyä aikaisempia evalaisia, pahoittelut heille jos tekstistä välittyi sellainen kuva. Pointtina oli enemmänkin se, että on hienoa, että nykyisin EVA:n toiminta kiinnostaa laajemminkin osallistujia aikaisemminkin alkoholittomasta toiminnasta kiinnostuneitten lisäksi. Budjettihan meillä on tosiaan sama kuin aikaisempinakin vuosina, joten tuhlailemaan ei tämänkään vuoden EVA ole päässyt, valitettavasti 😉
Eikös yli 1000 ollut tälle vuodelle?
Muistan ajat kun oli vielä joitakin satasia, ihan muutama vuosi sitten.
Sinänsä blogisi pointti oli hyvä ja nostan hattua. llmaisutapasi sai ja saa edelleen niskavillani nousemaan.
Et myöskään ole ainoa nyk. hallituksessa joka tekee sitä. Samaa tosin on ollut aina havaittavissa hallituksissa.
Ehkä vielä joskus koittaa se päivä, kun uskallettaisiin vuoden päätteeksi 1. kiittää 2. myöntää mitä jäi tekemättä/mitä tekisi toisin ja 3. mainita mikä oli hyvää ja onnistui.
Ettei vain keskityttäisi tuohon viimeiseen, sutastaisi tuota ensimmäistä ja unohdettaisi kakkonen kokonaan.
Kakkonen on ykkönen.