Hyvää alkanutta vuotta klubilaiset! Nyt kun helmikuu on korkattu ja tipaton tammikuu on vain kaukainen muisto, on Wiiniklubin uusi hallituskin päässyt kunnolla vauhtiin. Ensimmäinen virallinen hallituksen kokous ehdittiin pitämään jo nopeasti uuden vuoden jälkeen, ja tulevan vuoden suunnittelu lähti hyvin käyntiin. Kaudelle 2012 on maltillisen mahtipontisesti suunniteltu läjäpäin tapahtumia. Luvassa on hyvinkin perinteisiä Wiiniklubi bakkanaaleja, kuten vappubrunssi sekä rapujuhlat, mutta suunnitteilla on myös tapahtumia, jotka toivottavasti tulevat lunastamaan paikkansa näiden ihanien perinteiden joukosta.

Vaikka tammikuu olikin monien osalta tipaton, WK:n hallituksen Helsinkiin lähettämä delegaatio (lue: puheenjohtaja) ei tällaista ylisuojelevaa terveyspropagandaa tunnusta, vaan osallistui Viini-lehden järjestämään viinikouluun. Viinikoulun aiheena oli tällä kertaa viinin ikääntyminen ja oikea oppinen säilyttäminen. Viinikoulun vetäjinä toimivat Antti Rinta-Huumo sekä Mika Vanne. Paikalla oli myös Penfolds viinien edustaja Niclas Tuomela, joka tutustutti paikalla olijat Australian Barossa alueen viinintuotantoon. Maistettavana oli viisi eri vuosikertaa Penfolds BIN 138 GSM viinejä. Maisteltavat vuosikerrat olivat 1994, 1998, 2002, 2007 sekä 2009. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka paljon nuorin vuosikerta todella erosi vanhimmasta vuosikerrasta hapokkuutensa ja tanniiniensa puolesta. Vanhimmissa viineissä tanniinit olivat mukavan pehmeitä, mutta jäljellä oleva pieni hapokkuus toi viiniin ryhtiä. Nuoremmissa viineissä sekä hapokkuus että tanniinit puskivat enemmän esille. Vaikka jokainen maisteltu viini vaikutti olevan valmis juotavaksi (viinikoululaisten tyhjistä laseista päätellen) oli selkeää, että osa vuosikerroista tulee hyötymään omistajansa maltista ja säilyttämisestä.

Näiden viiden punaviinin lisäksi viinikoululaisten oli ilo tutustua Nicolas Jolyn biodynamisiin chenin blanc rypäleestä valmistettuihin Clos de la Coulée de Serrant valkoviineihin. Jolyn viinit saivat salissa aikaan reipasta keskustelua niiden erikoisen tuoksun (hyvin makea, hieman jopa jalohomeinen) ja maun (kirpeän hapokas) vastakohtaisuuden vuoksi. Valkoviinien ikäero oli huikeat 20 vuotta. Nuorempi oli vuosikertaa 2004 ja vanhempi vuodelta 1984. Täytyy todeta, että vanhemman vuosikerran raikkaus ja laadukkuus hämmästytti allekirjoittaneen, sillä monestihan valkoviinejä ei tehdä pitkää varastointia varten. Ilmeisesti kylmän sodan aikaan osattiin edes jotain tehdä oikein sillä henkilökohtaiseksi suosikikseni tastingissa nousi juuri tuo vuoden 1984 valkoviini raikkautensa ja erikoisen kontrastinsa vuoksi.

Kaiken kaikkiaan viinikoulu oli upea aloitus hallituskaudelle ja mielestäni myös jokaisen pennosen väärti. Nokkelimmat ja parhaiten ajan tasalla olevat klubilaiset tietävätkin, että Wiiniklubin kausi 2012 on korkattu myös Turun tapahtumien osalta, mutta siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

Kuplivin terveisin,

Saara