Hallitusvuosi lähenee loppuaan ja se oli sitten siinä. Moni on kysynyt, millainen fiilis on nyt. Vastaan miltei aina, että haikea mutta onnellinen. Haikea siksi, että kahden vuoden aikana olen päässyt tutustumaan mielettömiin tekijöihin, upeisiin ihmisiin ja saanut elinikäisiä ystäviä. Tärkein henkilö, jonka olen oppinut tuntemaan paremmin kuin koskaan ennen on kuitenkin ollut Minä. Tämä onkin se syy miksi olen nyt onnellinen. Tästä saan kiittää Minua. Kiitos, että lähdin mukaan aktiivitoimintaan, vaikka pelotti.
Minä olen luotettava ja välittävä johtaja. Minulla on heikkouteni, mutta haluan aktiivisesti tiedostaa ne, jotta pääsen kehittämään itsestäni parempaa ihmistä. Miksi? Helppo vastaus tähän on: jotta arkipäiväinen elämäni olisi itselleni miellyttävämpää. Kun tunnen itseni ja reaktioni, tulen paremmin toimeen ihmisten kanssa ja osaan mukautua erilaisiin tilanteisiin. Tällöin erilaiset tilanteet stressaavat vähemmän ja nopeiden päätösten tekeminen helpottuu. Näin pystyn myös paremmin tukemaan läheisimpiäni, kun heillä on rankkaa. Saan sosiaalisista tilanteista voimaa ja minusta on ihanaa keskustella ihmisten kanssa ja kuulla heidän tarinoitaan. Tämä on valitettavasti jäänyt taka-alalle hallitusvuosien ajan, sillä olen keskittynyt kehittämään itseäni organisoijana sekä johtajana ja osaajana. Nyt olen kuitenkin tässä kaikessa vahvempi kuin vielä vuosi sitten, saati kaksi vuotta sitten. Välillä pitää laittaa happinaamari ensin omille kasvoille, ja sitten vasta kaverille.
Alkuvuonna minulla oli paljon ideoita ja näkemystä siihen, millainen Turun KY:n puheenjohtaja minusta tulisi. En tekisi edeltäjieni virheitä ja lisäisin avoimuutta sekä toiminnan selkeyttä valovuosilla eteenpäin. Toisin kävi. Alkuun asioihin perehtymisessä meni aikaa. Tuli tutustua omaan hallitukseen, jotta tietää miten heitä johtaa. Pakolliset menot alkoivat lisääntyä erilaisten kokousten, suunnitteluiden ja suhteitten ylläpidon muodossa. Piti lukea esityslistoja liitteineen, kirjoittaa erilaisia blogeja ja mielipiteitä, vastata kyselyihin eri kanavissa. Yhtäkkiä oli toukokuu. Tämä kaikki johti siihen, että en päässyt yhtä suurella energialla olemaan se versio itsestäni, mitä esimerkiksi pupuvuonna olen ollut. Uskoisin, että monet tulevat kokemaan tällaisen siirtyessään opiskeluista työelämään. Olen kiitollinen, että vuoden aikana on oppinut paljon nimenomaan tästä aikatauluttamisesta ja eri elämän osa-alueiden välillä tasapainottelusta.
Vuosi on monella tapaa ollut rankka, mutta sitäkin opettavaisempi. Se klisee, mitä kaikki vanhat hokevat, että ”En kadu hetkeäkään mukaan heittäytymistä”, pitää kyllä paikkaansa. Mikäli saisin palata vuoden alkuun, kehottaisin itseäni hengittämään syvään ja uskomaan itseeni heti alusta alkaen. Kun suunnittelee rauhassa ja aikatauluttaa kaiken, niin asiat hoituvat kyllä. Tämän lisäksi, älä ikinä unohda ystäviäsi ja sitä, mikä tekee Sinusta onnellisen. Kiire ja monien lankojen käsissä pitäminen on tehnyt minusta vahvemman. (Lisäksi haluaisin palata pupuvuoteen ja sanoa että ”tee ne peruskurssit”, mutta kaikkea ei taida saada.)
Tämä opetus ei koske pelkästään minun vuottani Turun KY:n puheenjohtajana, vaan näen sen helposti verrannollisena kaikkiin opettavaisiin vuosiin. Aina kaikkea ei voi saavuttaa yhtäaikaisesti, mutta pitää olla ylpeä niistä asioista, joissa kehittyy ja mitä kullakin hetkellä pystyy parantamaan. Minä tiedän, että hallitukseni, työntekijät ja monet muut aktiivit tekivät hullun työn vuoden aikana. Osa niistä jää ohjaamaan toimintaamme. Parhaiten kaikessa auttavatkin muut ihmiset.
Täydellisen jaksamisen viikko muodostuu siitä, kun pääsee puhumaan sekä töihin liittyvistä asioista, että jostain aivan muusta. Asioilla on tapana kasvaa kohtuuttoman suuriksi, mikäli niistä ei puhuta. Kommunikaation tärkeyttä kaikessa ei voi korostaa tarpeeksi. Itse en olisi vuodestani selvinnyt ilman läheisiäni. Mekin vasta harjoittelemme suunnittelua, järjestämistä, organisointia ja johtamista. Osa tekee sen opiskeluaikanaan, toiset juuri työuransa alussa ja loput joskus myöhemmin. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole toistaan parempi, mutta suosittelen kaikille vahvasti jossain kohtaa heittäytymistä alueelle, jossa itsellään ei ole osaamisensa rajallisuuden vuoksi mukava olo. Elämä opettaa.
Mene ja tee niitä asioita, jotka tekevät Sinut onnelliseksi. Opettele tuntemaan omat heikkoutesi, jotta pystyt joko elämään niiden kanssa tai kasvamaan niistä pois. Tee niitä asioita, jotka ovat saavat Sinut hymyilemään. Sinun ei tarvitse elää massan mukana vaan voit muokata oman elämäsi sen mukaiseksi, miltä Sinusta tuntuu. Työelämässä menestyjiä ovat ne, jotka uskaltavat tuoda omat mielipiteensä esille ja tehdä niitä asioita, jotka heitä kiinnostavat. Oma intohimo asialle ei toki tarkoita sitä, ettei muiden mielipiteitä tarvitse kuunnella. Arvostamalla kaikkien intohimoja erilaisiin asioihin, maailma olisi ja tulee olemaan aika erilainen paikka.
Heittäydyin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja nyt osaan sanoa mitä olisin tehnyt toisin. Tämä on merkki kehityksestä ja kasvusta. Ilman tällaista tunnetta, koko vuosi olisi ollut turha. Olen yhä se sama ihminen kuin pupuvuonna tai ensimmäisenä koulupäivänäni ala-asteella Nalle Puh -paita päällä. Nykyään vain hieman itsevarmempana, osaavampana ja viisaampana. Suosittelen.
Paula Peltomaa
Hallituksen eläköityvä puheenjohtaja
Ps. Ja ainiin, kiitos.
Latest Comments