”Jee, kuin huikeeta, herran jumala mitä tästä tulee!” Tuo taisi olla tiivistettynä se olotila, joka vallitsi, kun vuosi sitten keväällä saimme tutorparini kanssa tietää päässeemme tutoreiksi. Siitä alkoikin rumba, josta en olisi halunnut jäädä paitsi!
Keväällä oli jo opintotoimiston ja Turun KY:n koulutuksia, mutta ensimmäisen oikean kosketuksen tutorointiin sain, kun kesätyöpaikkani takahuoneessa soitin ensimmäiselle pupuryhmäläiselleni. Jännitys oli kova, ääni särisi ja paperista lukemalla koetin muistaa sanoa jokaisesta yksityiskohdasta – niin kuin tutoremo oli opettanut.
Puheluiden jälkeen painettiin vielä muutama viikko kesätöissä, kunnes viimein tutormöksän jälkeen koitti se odotettu päivä: uudet puput olivat tulleet! Pääsimme kaikki vihdoin tapaamaan omat pupuryhmämme ja jännitys oli käsin kosketeltavaa. Koetimme muistaa kertoa kaikki tärkeät asiat, kierrätimme uusia opiskelijoita aina kirjastosta Parkille sekä esittelimme koulun käytäntöjä.
Pikku hiljaa ensimmäisen viikon jälkeen, syksyn edetessä jännitys tutoroinnista alkoi vihdoin helpottaa ja tilalle alkoi tulla ylpeys omista pupuista. Tutoreiden kesken kerrottiin, kuinka omat puput olivat tehneet sitä ja tätä ja äitimäisesti hymyiltiin, kun omat puput olivat löytäneet uusia ystäviä. Oli huikeaa huomata, kuinka juuri ne omat puput rakensivat ympärilleen omaa tukiverkkoaan, tekivät töitä koulun eteen ja kiinnostuivat vielä aktiivitoiminnastakin.
Vuosikurssin 2014 pupusyksy on saatu pakettiin ja nyt muistelenkin haikeana viime syksyä. Sain tavallaan kokea uudestaan pupusyksyn kaikkine tapahtumineen ja vaiheineen, mutta samaan aikaan sain olla jonkun toisen tukena. Sain opastaa niin pienissä kuin suuremmissakin asioissa ja kokea ylpeyttä, kun omat puput oppivat uutta ja sopeutuivat uuteen ympäristöön. Samalla sain myös olla mukana järjestämässä mahtavia tapahtumia, jotka uudet opiskelijat tulevat muistamaan koko loppuopiskeluidensa ajan. Mistään tästä en olisi halunnut jäädä paitsi – tutorointi teki syksystäni ennen kaikkea unohtumattoman!
Siksi kehotankin jokaista, jota edes hieman kiinnostaa olla mukana uusien pupujen ensiloikissa, tarttumaan tilaisuuteen ja laittamaan hakemuksen menemään. Tutoroinnista saa hyvää kokemusta sekä mahtavia muistoja myöhempään elämään. Suosittelen myös kv-tutoriksi hakemista: tällöin saa olla mukana samoissa tapahtumissa ja päälle saa vielä kunnon annoksen kansainvälistä kokemusta, josta on varmasti hyötyä myös tulevaisuudessa!
Salla Maijala
Sosiaalipoliittinen vastaava
sopo@tuky.fi
Latest Comments