Stressaa

Vuosi on pyörähtänyt käyntiin vauhdikkaasti myös kulttuurisektorilla. On totuteltu hallitustyöskentelyyn, istuttu kokouksissa, järjestetty juhlavuoden avajaisia, juhlittu ylioppilaskuntien yhdistymisen vuosipäivää, etsitty tekijää matrikkelille sekä suunniteltu kiinnostavia ekskursiokohteita. Kulttuurijaoston vuoden suurin tapahtumakin, Kulttuuriviikko, häämöttää jo muutaman viikon päässä. Samaan aikaan pitäisi vielä ehtiä opiskelemaan, huolehtia kotitöistä, harrastaa liikuntaa, tavata kavereita ja kesätyöpaikkakin pitäisi jollakin konstilla onnistua nappaamaan.  Kalenteri näyttää tupaten täyttä kuukaudesta toiseen ja tapaamiset on sovittava usein viikkoja etukäteen. Tekemistä on paljon, aikaa niin kovin vähän.

Olen aina viettänyt aktiivista elämää ja harrastanut paljon. En kuitenkaan muista elämäni aikana yhtään ajanjaksoa, jolloin olisin ollut yhtä kiireinen ja stressaantunut, kuin yliopisto-opiskelut aloitettuani.  Kauppakorkeakoulussa kurssit ovat työläitä ja tentin läpäiseminenkään ei enää onnistu lukiosta tutulla viimeisen illan intensiiviopiskelutyylillä. Jokaisen periodin alussa ajattelen aloittavani tällä kertaa tenttiin lukemisen ajoissa, mutta kummallisesti löydän silti itseni pänttäämässä hullun lailla tuhatsivuisia tenttialueita päivää ennen tenttiä. Myös hallituspesti vie toisinaan niin paljon aikaa, että helposti unohtaa kyseessä olevan hauskan ja opettavaisen vapaaehtoistoiminnan, eikä kokopäiväisen vakavan työn suorittamisen.

Lähes jokaista yliopisto-opiskelijaa tuntuu vaivaavan sama ajankäytön ongelma. Lounaskeskusteluiden suosituimpia puheenaiheita on se, kuinka stressaantuneita kaikki ovat loputtomien koulutehtävien, luottamuspestien sekä kesätyöhaun aiheuttaman kuormituksen alla. Kuten varmasti monet tietävät, pieni stressi auttaa tekemään asiat tehokkaammin sekä ajaa parempiin suorituksiin. Liian suureksi kasvanut stressi taas saattaa johtaa siihen, ettei lopulta saakaan enää mitään tehtyä. Stressaantuneena hermot tuntuvat olevan kokoajan turhan kireällä ja helposti tuleekin tiuskittua turhanpäiväisistä asioista jopa pelkkää hyvää tarkoittaville lähimmille ystäville. Pahimmillaan stressi voi henkisen hyvinvoinnin lisäksi vaikuttaa myös fyysiseen hyvinvointiin vakavin seurauksin. Viimeistään tässä vaiheessa on mietittävä, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeimpiä ja mistä taas voisi luopua kokonaan tai edes vähentää. Kukaan meistä ei ole jatkuvalla superteholla käyvä robotti, vaan ihminen, joka liiallisen rasituksen seurauksena väsyy.  On siis täysin ok sanoa, että nyt ei vaan jaksa.

Hektisen elämän myötä olen oppinut organisoimaan ja aikatauluttamaan menojani aivan uudella tavalla. Järkevä ajankäytön suunnittelu auttaa selviämään kiireessä ja helpottaa myös stressin aiheuttamaa kuormitusta. On hienoa huomata, miten paljon asioita kykenee tekemään, kun käyttää aikansa tehokkaasti. Ei kuitenkaan niin tehokkaasti, että hauskatkin jutut alkavat tuntua velvollisuuksilta ja elämä pelkältä suorittamiselta.

Tsemppiä kaikille tuleviin tentteihin, työnhakuun ja muihin haasteisiin, yritetään olla stressaamatta liikaa!

Vilhelmiina Merta
Kulttuuri- ja perinnevastaava
kulttuuri@tuky.fi