(Ihan ensi alkuun – pahoittelut otsikosta. Parempia ehdotuksia saa laittaa osoitteeseen vapaa-aika@tuky.fi.)
Mieleeni on lähtemättömästi jäänyt erään yläasteella rinnakkaisluokallani opiskelleen naishenkilön välitunnilla esittämä luettelo asioista, joita hän ei hyväksy: naispappeus, homous, esiaviollinen seksi, ehkäisy, alkoholi sekä pitkätukkaiset miehet (kyllä, ihan oikeasti). Toki 14-vuotiaana kaikki ennen mainituista taisivat olla itsellenikin vieraita (naispappeuden olen edelleenkin skipannut), mutta muistan jo silloin järkyttyneeni moisesta kapeakatseisuudesta.
8 vuotta myöhemmin päätin itse koota oman listani. Minä en hyväksy: orjuutta, rotusyrjintää, kuolemanrangaistusta, ihmiskauppaa enkä eläinrääkkäystä (enkä tennarikorkkareita, mutta se varsinaisesti ei kuulu tähän), noin niinkuin alkuun. Kliseitä kaikki, tiedetään, mutta huolestuttavampaa kuitenkin olisi, jos naama peruslukemilla kertoisin, etteivät kyseiset asiat ikinä paina mieltäni. Tai jos listani koostuisi pääosin asioista, mitkä eivät suoraan vahingoita ketään.
En väitä olevani kovinkaan hyvä ihminen: kiroilen jatkuvalla syötöllä, kiukuttelen ystävilleni kuin uhmaikäinen, rakastan juoruilemista, ryyppään kuin merimies ja myöhästelen kroonisesti tapaamisista ja deadlineista. Sen lisäksi olen saamaton ja kotini on aina pommin jäljiltä. Mutta ainakaan en osaa luetella apteekin hyllyltä halveksuvani ihmisten synnynnäisiä ominaisuuksia tai ketään muita vahingoittamattomia elämänvalintoja. Nyt taitaa aasi hukkua jokeen, mutta tästä päästäänkin kätevästi blogini varsinaiseen aiheeseen, eli eiliseen Turku Prideen.
Hurmaava PRIDE-koira ihastutti kulkueessa
En ainakaan muistaakseni ole aiemmin osallistunut mielenosoituksiin tai kulkueisiin. Onneksi se kuuluisa ensimmäinen kerta tapahtui erityisen tärkeän asian puolesta.
Yksi hienoimpia asioita todeta oli eilisen kulkueen opiskelija-aktiivisuus. Tasa-arvoa kannattamassa marssivat Turun KY:n lisäksi ylioppilaskuntamme usean tiedekuntajärjestönsä edustuksella, Åbo Akademi Studentkår ja TUO. Sen lisäksi haalareilta tai naamalta tunnistin lukuisia tuttuja, ystäviä, kanssaopiskelijoita. Tämän kaltaisesta ajan ja vaikutusvallan uhraamisesta on nostettava hattua.
Opiskelijaedustusta kulkueessa (allekirjoittanut pahoittelee hameensa pituutta)
Ihmisoikeuksia ei voi ostaa, myydä tai muutenkaan mitata rahassa ja siksi niiden on kuuluttava kaikille. Oikeus rakastaa ja valita kumppaninsa on ihmisoikeus. Suomen kaltaisessa länsimaisessa demokratiassa on suorastaan häpeällistä kuluttaa yhteiskunnan ja yksilöiden resursseja kinasteluun asiasta, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys. Onneksi eilisen noin 3500 tuhatta osallistujaa valoivat uskoa siihen, että joskus vielä tämä omalla tavallaan turhanpäiväinen debatti on ohi.
Kulkueessa koin oloni ylpeäksi. En vain itsestäni tai mielipiteideni puolustamisesta, vaan koko massasta. Luultavasti jos tuntisin kanssani marssineet henkilöt, en pitäisi heistä puoliksikaan niin paljon kuin he ansaitsisivat. Mutta se oli irrelevanttia hetkessä, jossa kuljimme yhdessä puolustaaksemme meitä yksilöitä isompaa asiaa, tasa-arvon toteutumista ja rakkauden voittoa. Enkä minä, valkoihoinen, lihaa syövä, suurinpiirtein hetero ja monia muita valtaväestön etuuksia nauttiva nuori nainen, ainakaan lopeta taistelua, ennen kuin olemme yhdenvertaisia.
Tuulia Valaja
Turun KY:n Vapaa-ajan vastaava
Latest Comments