”Lue laskista ja nai lääkäri, se voi muuttaa sun työn perässä”
Näillä sanoilla isäni taannoin lähetti minut matkaan kohti Turkua ja opintoja.
Silloin olin varma elämäntehtävästäni, minusta tulee suuri herra suurella palkalla. Olin varma, että näin sen kuuluu olla ja se on elämän ensimmäinen prioriteetti.
Mietin niitä tapoja joilla saavuttaa tämä ennalta määrätty kohtaloni. Niitä tapoja joilla päädyn bemarin takapenkille, enkä suinkaan rattiin kuin alhainen keskijohdossa puurtava keskinkertaisesti menestynyt perheenisä.
Muistin isäni neuvon laskiksen lukemisesta. Neuvon lääkärin naimisesta sivuutin vielä.
Kuin kuka tahansa nuori keskinkertaisen ahdasmielisesti ajatteleva kauppatieteilijän alku olisi tehnyt, niin minäkin tutkin tilastoja. Laitoin kokoomuslasit päähän ja avasin vielä tuolloin melko uuden läppärini. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyvien tilastojen valossa isäni vaikutti melko viisaalta mieheltä. Ekonomien palkkavertailuissa laskista lukeneet olivat usein kärjessä, tai tilastosta riippuen ainakin siellä kärjen tuntumassa.
Kevät tuli niin nopeasti ettei kerennyt kannua huutamaan. Tämä täydellisen tarkoituksenhakuisesti hankittu informaatioläjä taskussani täytin hopsini pääaineena laskentatoimi ja rahoitus. Olin täydellisen varma tehneeni oikean valinnan. Olin varma laskentatoimen olevan se järjen ääni loputtomien powerpointtien ja teennäisten jää-lattejen maailmassa. Se avain toimistoon parhaalla näköalalla.
En sano tehneeni väärää päätöstä. En oikeastaan sano mitään päätöksestäni, tai yritä ohjata ketään mihinkään suuntaan valinnoissaan. En myöskään sano mitään elämän prioriteettien muuttumisesta.
Sanon päätöksentekoprosessini olleen täysin naurettava. Lähtökohdat joista ryhdyin pääainetta ja elämäntehtävää hakemaan olivat aivan täysin väärät ja isäni olisi saanut kerrankin tyytyä kuuntelemaan valintojani eikä tekemään niitä.
Minkälaisen neuvon olisin jälkikäteen ajateltuna isältäni toivonut?
Ehkä se kuuluisi jokseenkin näin: ”Lue sitä mikä kiinnostaa ja nai se tyttö jonka haluat”
Meillä on usein huomattava potentiaali kehittää itseämme alalla joka aidosti kiinnostaa. Toisaalta itsensä kehittäminen jossain, johon perehtyäkseen täytyy käydä taistelu itsensä kanssa siitä mikä on toivottavaa ja mitä minun kuuluu tehdä, on hyvin vaikeaa. Useimmiten suurin potentiaalimme onkin juuri siellä, mikä meitä kiinnostaa ja mitä haluamme tehdä.
Meillä on myös valitettavasti usein taipumusta vaikeissa ja suurissa päätöksissä nojautua ulkoa tuleviin neuvoihin ja informaatioon, vaikka päätös koskisikin vain itseämme.
Uskallan täysin epätieteellisesti väittää, että kukaan maailman menestyneimmistä ihmisistä ei ole päässyt pyramidin huipulle tekemällä asioita joita he kokevat, että heidän tulee tehdä.
He ovat siellä tekemällä sitä, mitä he haluavat tehdä.
Latest Comments