Kansainvälisen naistenpäivän perustukset iskettiin maahan, kun kansainvälisessä naistenkonferenssissa vuonna 1910 sosialistinaiset halusivat edistää naisten tasa-arvoa, erityisesti äänioikeuden saamista, järjestämällä naistenpäivän. Ensimmäistä naistenpäivää vietettiin jo seuraavana vuonna, jolloin yli miljoona naista Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä juhlivat omaa päiväänsä. Päivää värittikin pitkään poliittinen sävy, mutta osittain länsimaisen hyvinvoinnin ja jo ennestään tasa-arvoisen yhteiskunnan myötä varsinkin meillä Suomessa kahdeksantena maaliskuuta pääasiassa kukkakauppojen liikevaihto moninkertaistuu.

Ensimmäisissä naistenpäivää viettäneissä maissa naisten äänioikeus on ollut itsestäänselvyys jo vuosikymmeniä, joskin Sveitsi viivytteli jopa vuoteen 1971 asti. Muutenkin meillä hyvinvoivassa Euroopassa naisten asema on varsin hyvä. Ikinä ei saa kuitenkaan tyytyä nykytilanteeseen, vaan aina täytyy pyrkiä kehittymään.  Suomessakin riittää vielä korjattavia epäkohtia, kuten naisten alhaisempi palkkataso. Kaikkea ei kuitenkaan voi selittää pelkällä epätasa-arvolla, vaan usein ongelma on useiden tekijöiden summa. Joskus on parempi etsiä ongelmaan johtaneita perimmäisiä syitä, kuin lähteä suin päin tekemään korjausliikkeitä.

Suurimmassa osassa maailmaa tilanne ei ole kuitenkaan yhtä ruusuinen. Esimerkiksi Lähi-Idässä naisten mitättömien oikeuksien puolesta on syytä taittaa peistä, eikä kauniimman sukupuolen edustajien sortoa voi mitenkään selittää kulttuurieroilla ja iki-aikaisilla traditioilla. Tahtipuikkoa heiluttavissa maailmankolkissa, kuten Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, sivistynyt ja tasa-arvoinen yhteiskunta on osoittautunut toimivammaksi järjestelmäksi kuin lähi-itäiset vastineensa, ja siksi onkin mielestäni hyväksyttävää tuomita kohtelu, jota naiset monissa kehitysmaissa saavat osakseen.

Kuten avauskappaleessa jo totesin, näkyy naistenpäivä rivikansalaiselle lähinnä miesten antamista huomionosoituksista. Päivän alkuperäiset motiivit ovat joutuneet taka-alalle, mutta se ei estä meitä edistämästä tasa-arvoista yhteiskuntaa jokapäiväisillä teoillamme.  Naisten hemmotteluun ei myöskään tarvita omaa päiväänsä, mutta naistenpäivä saattaa luoda miehille lievän sosiaalisen pakon. Jotkut miehet tarjoilevat aamiaista, jotkut hemmottelevat hieronnalla, mutta minä aloitin vaatimattomasti yhdellä ruusulla. On ainakin helppo pistää ensi vuonna paremmaksi.

blogiruusuArttu Tuuppa

Turun KY:n hallituksen kuntamestari