Syksy on pyörähtänyt huimapäisen vauhdikkaasti liikkeelle.
On ollut Ekan illan bileet, Hengailuilta, KaupSu, TuKY-info, Kiertoajelubileet,
Harkkasitsit, Tutustumisbileet, Mainonnan yö, Pupujaiset, Aurafestarit, Italian
maailta sekä iso läjä jaostoiden ja toimijaryhmien enemmän tai vähemmän
railakkaita pupuinfoja. Ennen kuin todennäköisesti lopen uupuneet pupuset
pääsevät nauttimaan niin rentouttavasta ja rauhoittavasta koeviikosta, on
edessä vielä useita ”hyviä tekosyitä” lykätä tentteihin lukemista: WiiniKlubin
Riedel-tasting, Kartellin ja T-Klubin sitsit, TuKY Data:n ja m-Klubin reissu
Tukholmaan, Nesun sitsit, Rahvaanjuhlat ja sokerina pohjalla Hämeenkadun Appro.
Nopea vilkaisu tapahtumakalenteriin (http://www.tuky.fi/toiminta/tapahtumakalenteri)
ja pieni päässälasku paljastavat, että TuKY ry:n jaostot ja toimijaryhmät
järjestävät ensimmäisen periodin, eli puolentoista kuukauden aikana n. 30
tapahtumaa. Kun tästä ajanjaksosta diskriminoidaan perjantait, lauantain ja
sunnuntait, jolloin ei perinteisesti järjestetä opiskelijatapahtumia, niin jäljelle
jää 31 päivää. Keskimäärin jokaisena opiskelijoille suotuisana päivänä on yksi
tapahtuma. Eli siis neljä vapaaehtoisvoimin järjestettyä tapahtumaa joka
viikko. Sanomattakin lienee selvää, että yleisölle näkyvien tapahtumien takana
on tuntitolkulla näkymätöntä työtä: kokouksia, iltakouluja, suunnittelutyötä ja
sitten sitä raakaa toteuttamista.
Uskon, että kaikki jaostotoimijat, tutorit, muut aktiiviset
TuKY-toimijat ja monet toimijaryhmäläiset jakavat kanssani saman kokemuksen –
alkusyksy on ollut infernaalisen kiireinen. Eikä tekeminen missään nimessä
tähän lopu, toki alkukiireiden jälkeen on luvassa helpotusta, mikä tuntuukin jo.
Mutta mistä löytyy näitä aktiivisia ihmisiä, jotka loihtivat sisällön
opiskelijaelämään ilman minkäänlaista korvausta? Miksi kukaan jaksaa?
Vastaus: Unohtumaton oma pupuvuosi, aktiivisuuteen ohjaava
ryhmäpaine, työn hedelmistä nauttiminen, yhdessä tekemisen ilo, sekä niin
elämän- kuin työkokemuksenkin hankkiminen. Tämä kaikki nivoutuu mielessäni
käsitteeseen, joka on ollut viime aikoina ihmisten ja varsinkin
hallitusbloggaajien huulilla: TuKY-henki.
Kun muistelen viime vuotta ja omaa pupusyksyäni, niin mielen
täyttää hilpeät, hullut ja jopa älyttömät muistot. Lämpö valtaa mielen. Heti
ensimmäisten tapahtumien jälkeen totesin, että tämä on meikäläisen juttu –
haluan mukaan järjestämään vähintään yhtä ikimuistoisia tapahtumia kanssaopiskelijoille.
Aktiivisuuteen ohjaavalla ryhmäpaineella tarkoitan sitä asennetta, jolla oma
tutorini sekä muut aktiiviset toimijat pupuvuoden mittaan kannustivat lähtemään
kaikkeen mahdolliseen toimintaan mukaan. Uuteen kouluun tultaessa huomataan,
että täällähän lähes kaikki tekevät jotain yhteisen hyvän eteen. Ja jos ei
ensimmäisenä vuotena hyppää junan kyytiin, niin vauhdista siihen on huomattavasti
suurempi kynnys. Toki mukaan pääsee myöhemminkin, ja moni on niin tehnytkin.
Työn hedelmistä
nauttiminen on noussut arvoon arvaamattomaan. En puhu kiitosbileistä, vaan tarkoitan
jäsenistömme antamaa positiivista palautetta onnistuneista tapahtumista, sekä aktiivisuuden
tarttumisesta uuteen vuosikertaan. Kaikkien jaostojen pupuinfot olivat yleisömenestyksiä
ja ymmärtääkseni suurin osa toimijaryhmistäkin sai kaavittua infoihinsa
kohtalaisesti pupusia. Paras palkinto TuKY-toiminnasta on nimenomaan se, kun
voi todeta onnistuneensa tartuttamaan oman innostuksensa TuKY-toiminnasta uusiin
opiskelijoihin.
Järjestötoiminta antaa enemmänkin elämänkokemusta, kuin
valmistaa suoraan työelämään. Siitä jää kuitenkin käteen rutkasti
ryhmätyö- ja projektinhallintakokemusta, pääsee tekemisiin todella erilaisten
ihmisten kanssa ja saattaapi matkan varrelta jäädä jokunen kontaktikin käteen.
En halua käyttää tässä yhteydessä termiä verkostoituminen, koska siihen liittyy
mielestäni epämiellyttävä konnotaatio, mutta myönnettäköön, että ainakin omalla
kohdallani kontaktien saanto on ollut mittavaa.
Uskon, että yhden vuosikurssin aktiivisuus toimii positiivisessa
mielessä noidankehänä, ja johtaa aktiivisuuden kumuloitumiseen vuosittain.
Aktiiviset nykyisen kolmannen vuosikurssin opiskelijat ne minutkin mukaan
toimintaan tempaisivat. Nykyisten pupujen huomiota herättävän suuri aktiivisuus
pitäisi siis olla havaittavissa myös vähitellen alkavissa
hallituksenvaihdoissakin. Aktiivisuus hallituksenvaihdoissa johtaa kilpailuun,
minkä taas ainakin teoriassa pitäisi johtaa parempaan lopputulokseen, kuin kilpailuttomassa
tilanteessa. Innokas ja pätevä hallitus taas järjestää vielä unohtumattomampia
tapahtumia ja BÄNG – seuraavan vuosikurssin pitäisi olla taas astetta
aktiivisempi.
Puput ja muut
innokkaat, lähtekää siis sankoin joukoin hakemaan hallituksiin joiden
toiminta teitä kiinnostaa! Älkää arastelko. Ja jos ei hallituspaikka kiinnosta,
tai kilpailu paikasta on liian kovaa, niin aktiivisille ihmisille on aina
tarvetta jokaisessa jaostossa ja toimijaryhmässä.
Latest Comments