Enemmän. Se tuntuu olevan niin Suomen Ekonomien slogan kuin joka toisen opiskelijan stressin aihe. Pitäisi hankkia kesätyöpaikka, mikä tarkoittaa enemmän hakemuksia. Liikkua, eli nostaa rautaa enemmän. Päästä tentit läpi, eli lukea vieläkin enemmän. Olisi myös hyvä hoitaa muita velvollisuuksia enemmän ja paremmin.
Nykyään toimintamme on yhä enemmän (kyllä, sain sen tungettua vielä tähänkin) suorittamista. Aamulla herätään ja raahaudutaan luennolle, luennolta suoraan töihin ja töistä kotiin laskiksen harkkojen pariin. Käydään ehkä salilla, katsotaan pari jaksoa Breaking Badia ja mennään nukkumaan. Seuraava päivä menee pitkälti samalla kaavalla. Ihan kiva päivä, ei siinä mitään. Onko se kuitenkaan päivä, jota muistella vielä vuosien päästä tai josta kertoa tarinoita lapsenlapsille? Tuskinpa.
Ihana kopomme puhui viime viikon blogissaan arjen tavoitteellisuudesta. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä, tavoitteet ovat tärkeitä ja ne auttavat meitä jaksamaan. Nyt haluaisin haastaa jokaisen asettamaan itsellensä uuden tavoitteen: elää enemmän. En väitä, että aiemmin kuvailtu päivän kulku olisi sinänsä vääränlainen. Rutiinit ovat hyvästä, varsinkin liikunnan ja opiskelun suhteen. On kuitenkin hyvä muistaa, että elämässä on paljon muutakin kuin Nettiopsun opintorekisteri (#55op vuodessa ja you’re good to go) tai proteiinijauheet. Kun jokainen muistelee esimerkiksi omaa pupusyksyään, palaako mieleen silloin JOY-tentistä saatu femma vai pupuinfot ja kaikki uudet tuttavuudet? Entä mitkä ovat ne päivät, joille nauretaan vielä kuukausien tai jopa vuosien jälkeen, se torstai joka tuli vietettyä kotisohvalla vai se torstai jolloin tuli osallistuttua tapahtumaan nimeltään KaupSu?
Olin itse ajatellut jättäväni aktiivihommat viime vuoteen ja keskittyväni kouluun täysillä. Näin siinä ei ihan käynyt. Oltuani nyt vajaan kolmen kuukauden ajan yhdistyksemme liikuntavastaavana en voisi olla tyytyväisempi hieman spontaaniinkin päätökseeni asettua ehdolle. Vuosi on jo nyt ollut kiireinen, haastava ja yllättävä, enkä ole katunut päätöstäni lähteä mukaan hetkeäkään. Haluan kannustaa jokaista olemaan spontaani ja tarttumaan yllättäviinkin mahdollisuuksiin epäröimättä, liittyivät ne sitten yhdistystoimintaan, työtarjoukseen tai vaikkapa päätökseen lähteä kahvittelemaan lyhyellä varotusajalla. Sitä kautta voi avartua sellaisia mahdollisuuksia ja kokemuksia, joista ei välttämättä osannut haaveillakaan. Niitä ei kuitenkaan ilmaannu yhtä helposti sinne kotisohvalle, vaan niiden luo pitää itse löytää.
Seuraavaksi luettelen muutaman kliseen, joissa kuitenkin piilee totuuksia: Ota riskejä. Toteuta unelmasi. Life is too short. Elä tässä hetkessä. Jokainen näistä lauseista on askel kohti uusia kokemuksia ja mahtavia muistoja, joita ei voi opintopisteissä mitata. Kaikkea ei voi suunnitella etukäteen, eikä kannatakaan. Elämä on paljon mielenkiintoisempaa kun ei tiedä tarkalleen mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Jätetään myös se stressaaminen vähemmälle ja annetaan asioiden kulkea omalla painollaan.
Otetaan kaikki irti opiskeluajasta ja elämästä ylipäätään. Tehdään niistä sellaisia, joita voi hyvillä mielin muistella myöhemminkin!
Erika Ojala
Liikuntavastaava
liikunta@tuky.fi
Latest Comments