Yksi selkeimmistä syksyn merkeistä ovat kenties niin meillä TuKYssakin kuin myös muilla opiskelia- ja vapaaehtoisjärjestöillä koittavat hallituksen ja luottamushenkilöiden vaihdokset. Tuntuu kuin vuoden 2015 Turun KY:n syyskokous olisi ollut eilen. En vielä oikein tiennyt että mitä saappaita olin menossa täyttämään, kun hallitusgrillissä päätin Otto Rouhiaisen pyytämänä laulaa Livet är härligt kappaleen, tajuten kahden sanan jälkeen ettei minulla ollut juuri mitään hajua kuinka laulun sanat oikeasti menevät. Tämän, ja monen muun kömmähdyksen jälkeen, voin vuotta myöhemmin alkaa hyvillä mielin luovuttamaan ohjaksiani eteenpäin. Vuosi on ollut hurja, mutta palkitseva.
Hallituksen vaihtoihin kuuluu oleellisena osana terve kilpailu, jossa hakijat pääsevät näyttämään jäsenistölle tietämystään ja motivaatiotaan. Olen ylpeä siitä, kuinka avoin tapa meillä täällä Turussa on hallituksia valita. Syyskokous kerää yhteen pupuset ja vanhat huutelijat, ja jaostojen HalVoissa on Parkin tunnelma aina katossa. Vaikka näihin kekkereihin kuuluu oleellisena osana myös jännittäminen ja mahdolliset pettymykset, on ilmassa silti suuren kuntalaisjuhlan tuntua.
En kuitenkaan voi olla huomioimatta niin meiltä täältä Turusta kuin myös muista kylteriyhteisöistä kajahtavaa huolta hakijoiden määrän vähentymisestä. Luonnollisesti tätä hämmennystä puetaan usein muotoon “Silloin kun minä hain hallitukseen…”. Elämmekö opiskelijaliikkeen lama-aikaa, juuri silloin kun yhteisöllisyys ja äänemme ovat yhteiskunnassa tärkeämpiä kuin koskaan?
Hakijoiden määrä on stressin aihe jokaiselle jaostopuheenjohtajalle kuin myös kaikille, ketkä Turun KY:tä eteenpäin luotsaavat. Toiminnan jatkuvuus ja kehittäminen on meille sydäntä lähellä, ja avain tähän löytyy laajasta mutta ennen kaikkea innokkaasta aktiivikentästä. En kuitenkaan liikaa halua tuijottaa hakijamääriä varsinkaan itseisarvona oman jaoston toimintaan. Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.
Mitkä sitten ovat niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat alentuneita hakijamääriä? Yleisin peruste lienee koulun käynnin vaikeutuminen. Emme valitettavasti enää elä niitä “hyviä aikoja”, jolloin yliopistossa pystyi viettämään kirjoilla vuosikymmenen ja sitten siirtyä katselemaan työelämää. Päinvastoin. Paine valmistua tavoiteajassa on entistä kovempi, ja koska tämä paine ei vielä itsessään ole koettu olevan tarpeeksi kova, on myös itse tavoiteaikaa lyhennetty. Aika on opiskelun tapauksessa rahaa. Tukien määrä on rajallinen eikä opintopisteitä kerry pääaineen vaativimmista kursseista niin helposti tukia takaamaan. Ajalliset ja taloudelliset paineet ovat kovat, yhdistettynä alaamme tyypilliseen kilpailuhenkisyyteen ja aikaiseen työelämään siirtymiseen.
Opiskelijatoiminta ei ole kaikille. Ideaalitilanteemme “kaikille kaikkea” on valitettavasti erittäin vaikeaa täysin toteuttaa. Tämä on kuitenkin se, mihin me päivittäisellä toiminnalla pyrimme. Tykkäsit sitten sitseistä, approista, lautapeli-illoista tai hikilenkeistä, pyrkii TuKY olemaan näissä mahdollistajana. Teemme tätä ilmaiseksi, usein saamatta kiitostakaan. Seuraava kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä?
Opiskelijatoiminnassa mukana olo antaa mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, harjoitella työelämässä relevantteja taitoja sekä kokea niin onnistumisia kuin epäonnistumisia turvallisessa ympäristössä. Oman elämäni ylpein hetki ei ollut purskahtaa itkuun Harkkasitsien proggista pitäessä, mutta jälkeenpäin ajateltuna, jos jossain täytyi itkeä julkisesti, ei sille olisi parempaa paikkaa kuin Montussa uunituoreiden kuntalaisten edessä. TuKY tarjoaa elinikäisiä ystäviä ja unohtumattomia hetkiä. Vapaaehtoistoiminta kasvattaa ihmisenä, ja pienet asiat saati esteet eivät enää hetkauta.
Vapaaehtoistoiminta – ota tai jätä. Urbaanilegenda siitä, että opiskelijatoimintaan mukaan lähdettyä hyvästit saa heittää opintopisteille, urheilulle sekä seurustelukumppanille ei pidä paikkaansa. Elämä on täynnä valintoja, eikä opiskelijatoiminta ole poikkeus siitä. TuKY ei ole työ. Se on työ vain muutamalle, ja heille maksetaan siitä palkkaa eikä kukaan kirjanpitoa varmasti huvikseen vääntäisikään. Sitsien järkkääminen, säbävuorojen pyörittäminen sekä esimerkiksi vuosijuhlien organisoiminen lähtee jostain muualta. Omalla kohdalla se lähtee sydämestä ja halusta tuntea olevansa elossa. Ehkä se johtuu harmaan työelämän pelosta. Että nyt pitää elää ja ottaa täysillä. Ehkä se johtuu siitä että harmaata työelämää näkee pörssiyhtiön arjessa jo nyt päivittäin, ja tajuaa että, kymmenen vuoden kuluttua istun siellä vieläkin, erona vain se etten ole edellisenä iltana järkännyt sitsejä tai valvonut aamunkoittoon Antti Holman Sande ja Suvituuli- videoita katsellen.
Nämä ovat ne yhteiskuntamme romantisoimat opiskeluvuodet, joita emme enää tule uudelleen kokemaan. Pidänkö itseisarvonani keskiarvoa vai sitsien määrää? Opiskeluun aina todella pahasti koukuttuneena ja kilpailuhenkisenä ihmisenä päätös painottaa eeppisten opiskelijaseikkailujen määrää opintopisteiden sijaan tuntui aluksi pelottavalta. En silti kadu päivääkään. TuKY on tässä ja nyt, se ei valitettavasti ole ikuista. Jos siis hetkeäkään mietit pitäisikö juuri sinun hakea toimintaan mukaan, niin pitäisi. TuKY ei ole armeija. Yhden aktiivivuoden jälkeen emme järjestä kutsuntoja takaisin toimintaan, mikäli kiinnostus esimerkiksi opiskelua tai työtä kohtaan olisi kasvanut vapaaehtoistoimintaa suuremmaksi. Toisaalta, yhden vuoden jälkeen pikkusormi on jo mennyttä, ja organisaatiomme tarjoaa houkuttelevia ja haastavia toimia, joista vuosi toisensa jälkeen löytää itsensä uudelleen.
TuKY ei välttämättä ole kaikille “se juttu”, mutta sinä olet meille juuri “se ihminen”.
Tästä linkistä pääset katselemaan syyskokouksien päivämääriä sekä loppuvuoden muita tapahtumia.
Iina Lappalainen
NESU-vastaava
nesu-pj@tuky.fi
Latest Comments