Heipsan kaikki! Olen Viivi, 3 vsk. kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija ja vietän tämän kevään vaihdossa Ranskan pohjoisessa metropolissa, Lillessä. Kaupunki muistuttaa kooltaan ja rakenteeltaan pääkaupunkiseutua, joten tänne on ollut melkoisen helppo sopeutua. Rakennukset ovat vanhoja ja tunnelma muutenkin hyvin perinteisen keski-Eurooppalainen. Bonuksena kaupungista löytyy tanskalainen pikkuputiikki, jonka valikoimista löytää ruisleipää ja salmiakkia. Pohjoismaalaisen aamu kun ei yksinkertaisesti lähde käyntiin valkoisella paahtoleivällä ja Nutellalla.
Yliopistokseni valikoitui EDHEC Business School, joka on kansainvälisestikin todella arvostettu yksityinen business-koulu. Lukuvuosi maksaa pyöreät 14 000 euroa ja kampuksia heiltä löytyy myös Pariisista, Nizzasta, Lontoosta sekä Singaporesta.
Omalla kohdallani haasteelliseksi koulun osalta muodostuu opiskelukieli, sillä suoritan opintoni täällä ranskaksi. Istun siis kursseillani natiivien ranskanpuhujien kanssa, jotka eivät juurikaan puhu englantia. Valitsinkin Ranskan kohdemaakseni oppiakseni kieltä, joten sainpahan mitä tilasin. Tietysti nautin suuresti myös ranskalaisista rypälemehuista maukkaitten juustojen kyytipoikana.
Myönnän aidosti aikaisemmin ihmetelleeni, että minkä takia koulumme käytävillä parveilee hyvinkin usein tutkijoita läheltä ja kaukaa, jotka haluavat tutustua ylivertaiseen koulujärjestelmäämme. Proffat puhuvat aina liian hiljaa tai huonoa englantia, eikä NettiOpsukaan ikinä toimi.
Kovin olin väärässä. Jo reilun kuukauden jälkeen ikävöin stressipisteitä mukavasti kutittelevia kurssi-ilmoja sekä asiasisällöltään pääsääntöisesti kiinnostavia luentoja. Täällä olemme toisen suomalaisen opiskelijan kanssa jo päässeet ihmettelemään luennoitsijoita, jotka eivät vaivaudu edes seisomaan luennoidessaan tai kommentoivat 300 silmäparin edessä satunnaisen opiskelijan painoa. Myös vaatimustaso on selvästi alhaisempi. Tänään opin muun muuassa rakentamaan juomapilleistä torneja ja viime viikolla maisteriopiskelijat kuulivat ensimmäistä kertaa lyhenteen CEO.
Eipä siinä, kaupunki itsessään on hurmaava ja kotoisa sekä tästä pääsee hujauksessa mihin tahansa Eurooppaan. Matkalistallani onkin useita visiittejä Pariisiin (1 tunti junalla), Brysseliin (30 min junalla), Amsterdamiin, Barcelonaan jne. Jokainen viikonloppu on jo bookattu erilaisille seikkailuille! Aika ei siis tosiaan käy täällä pitkäksi.
Opiskelijaelämä tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia ihan jokaiselle. Bailaamaan pääsee tarvittaessa vaikka joka ilta, mutta erinäiset järjestöt organisoivat myös muutakin ohjelmaa aina museokäynneistä ulkomaanretkiin. Eli hyvin samankaltainen meininki kuin meillä Turussa!
Pisteitä täytyy EDHEC:ille täytyy kyllä antaa opiskelijoilleen tarjoamista palveluista. Opiskelija-asuntolat ovat siistejä ja muutaman askeleen päästä kotiovelta löytyy vasta rakennettu fitness center, josta löydät harrastusmahdollisuudet aina uinnista squashiin sekä kuntosalista karateen. Koululta löytyy myös oma pankki sekä career centre, jonne voi ilmoittautua työnhakijaksi kesää varten. Kaverini sai soiton suuryritykseltä 20 minuuttia visiittinsä jälkeen.
Mainitsemisen arvoista on myös se kuinka erilaiseksi olinkaan luullut ranskalaisia ihmisiä ja maan kulttuuria. Meillä Pohjoismaalaisilla on Chanelin luksusparfyymin tuoksuinen kuva eleganteista, tyylikkäistä ja viiniä lähes ammatikseen nautiskelevista nappisilmistä. Pieleen meni taas. Henkilökohtaisen hygienian puute etenkin miehillä ei ole pelkästään ilkeä stereotypia, klubille mennään koulun logolla varustetussa hupparissa ja viini on pannassa. Saapuessani juhliin viinipullon kanssa paikalliset nauroivat minulle ja sanoivat: “Oh, you must be an ERASMUS student!”. Kuulemma vodkapullo olisi ollut sopivampi valinta.
Asiakaspalvelu on käsitteenä myös täysin tuntematon patonkimaan asukkaalle. Silmiin ei katsota ja vaihtorahat paiskataan tiskiin niin ronskisti, että pikkuhilut singahtavat Belgian puolelle.
Lopuksi en kai voi muuta kuin kliseisesti suositella vaihtoon lähtemistä ihan jokaiselle. Tahdon myös muistuttaa, että jokainen vaihto on erilainen. Jollekin se on elämää mullistava kokemus, joka saa jättämään opinnot Suomessa ja muuttamaan laamankasvattajaksi Peruun, kun toiselle se taas on askel kohti aidompaa itsenäistymistä ja aikuisuutta. Molemmat ovat kokemuksina yhtä arvokkaita.
Vaikka paikoin tekstissäni pommitinkin melko rajusti paikallista koulujärjestelmää ja etikettiä, niin voin silti vilpittömästi suositella myös EDHEC:iä ja Lilleä vaihtokohteena. Ilmapiiri vaihtareiden sekä muiden opiskelijoiden kesken on rento ja vastaanottavainen. Ennen kaikkea tuuletan täydellisen sijainnin puolesta eli jos mielit matkustelemaan mukavasti ja edullisesti, suuntaa Lilleen!
Huisia ja jännittävää pian alkavaa kevättä kaikille – nauttikaa jokibåteista! Ja vive la France!
Bisous, Viivi
Latest Comments