H2Ö perjantai
Viimeistä kertaa järjestetyt H2Ö-festivaalit Ruissalon telakalla olivat tiivistettynä aitoa taidetta aidoille ihmisille. H2Ö ei ollut muotiblogikansan ja Instagram-kuuluisuuksien catwalk, se ei ollut paikka johon tullaan glitterillä päällystetyssä fedorahatussa turruttamaan itsehillintä ja harkintakyky etanolilla ja laulamaan radiohittien kertosäkeitä tietämättä edes kuka niitä lavalla esittää. H2Ö näkyi ainakin minulle poikkitaiteellisena …tapahtumana, jonne ihmiset saapuivat aidosti omanlaisinaan kokemaan aidosti omanlaistaan taidetta ainutlaatuisen vapautuneessa tunnelmassa.
Oman festaripäiväni aloitti vahvasti Rubikin perintöä kunnioittanut Jaakko Aukusti, joka onnistui saamaan iltapäivän harvalukuisenkin yleisön hyppimään. Päivän muita helmiä olivat jo viidettä vuosikymmentä kansanmusiikkia ja progea yhdistelevä Piirpauke, kukkien keskeltä ruotsalaista psykedeelistä alternative rockia soittanut Tussilago, yhteiskunnallisesti kantaaottavaa ja energiaa hehkuvaa folkjazzia tarjoillut symbioosi Mopo & Ville Leinonen sekä Suomirapin pioneerit yhdelle lavalle koonnut Joku Roti Mafia.
Yksi illan pääesiintyjistä ja yhtye jonka näkemistä olin itse odottanut jo kauan, oli suomalainen Death Hawks. Hämärtynyt ilta loi Ruissalon telakalle jo itsessään taianomaisen tunnelman, joka menetti viimeisenkin kosketuksensa todellisuuteen, kun yhtyeensä kanssa lavalle nousi hämmentävän paljon nuorta Robert Plantia muistuttanut Death Hawksin solisti Teemu Markkula lavan kaikissa värivaloissa kimaltelevassa paljettibleiserissään. Esityksessä aika menetti merkityksensä, kun musiikki seikkaili välillä 70-luvun britti- ja jenkkirockin psykedeelisimmillä syvyyksillä, toisinaan muistutti juuristaan folkvaikutteillaan ja sitten palasi taas nykyaikaan elektronisilla ulottuvuuksillaan.
Niinkuin H2Ö jatkoi ILMIÖ-festivaalin perintöä, toivottavasti joku luo jotain yhtä ainutlaatuista historiaan jäävän H2Ö:n jatkoksi. Muuten Turun ja koko Suomen festivaalikenttään jää täyttämätön tyhjiö.
”Varokaa siviilipoliiseja”, muistutti Death Hawks -yhtyeen basisti encoren jälkeen ja poistui naureskellen lavalta. Siihen päättyi H2Ö festivaalien kaikkien aikojen viimeinen perjantai.
Albert K. / Dekadenssivastaava ’16
(*Huom! Kuvat www.h2ofestival.fi -sivustolta.)
Eput Ratinassa
Elokuun ensimmäisenä lauantaina reilut 30 000 suomirokin ystävää kokoontui Ratinan stadionille viettämään Eppu Normaalin 40-vuotissynttäreitä. Vaikka tuntia ennen H-hetkeä Suomen kesä näytti parastaan, kävi sateen jälkeen sää taas aurinkoiseksi ja konsertin ajan yleisö pysyi enemmän tai vähemmän kuivana. Konserttiyleisön keski-ikä lähenteli melko lailla keski-ikää mutta se ei tunnelmassa näkynyt tai tuntunut.
Liki nelituntinen spektaakkeli alkoi vahvasti Eppujen soittaessa uutta ja vanhaa, hittejä ja vähemmän tunnettuja kappaleita sopivasti sekaisin. Jee jee –biisin aikana huomattavasti enemmän kuin 5 000 fania huusi Eppujen olevan ihania ja keikan aikana muutamat pikkuhousutkin lensivät lavalle.
Konsertissa nähtiin myös vierailijoita: Mikko Saarela, Safka Pekkonen sekä Tampereen Filharmonia, joka paljastui Hipit rautaa –kappaleen aikana lavan takaosasta verhon noustessa ylös. Tahtipuikossa taiteili Santtu-Matias Rouvali, ja orkesteri soitti Eppujen mukana toistakymmentä kappaletta luoden upean tunnelman hiljalleen pimenevälle stadionille. Väliajan jälkeen lavalla nähtiin myös Iiro Rantala ”mini-fluegelinsa” kanssa. Yksi konsertin mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun Pantse Syrjälä lauloi kappaleen Baarikärpänen sinfoniaorkesterin ja Rantalan flyygelin säestämänä – samalla, kun taustalle heijastui bändin naamoilla varustettuja pisuaareja.
Konsertin viimeinen tunti oli pelkkää hittiputkea ja viimeisenä biisinä esitettiin Voi kuinka me sinua kaivataan yleisön heilutellen älypuhelimiensa taskulamppuja kappaleen mukana. Ilman encorea Eppuja ei päästetty lähtemään ja keikka loppui usean minuutin Njet njet –yleisöhuudatukseen ja illan päättävään ilotulitukseen.
Kenen tahansa ääni ei kestäisi vastaavaa settiä, mutta Syrjän ääni kantoi koko konsertin ajan samanlaisena kuin albumeilla. Keikan jälkeen bändi julisti tästä alkavan seuraavat 40 vuotta ja mikäs siinä, sillä nämä ukot jaksavat vielä rokata!
Tuulia K. / Sidontaryhmävastaava ’16
Latest Comments