RMJ – ravistelevan musiikin juhlaa
Työpaikan kahvitauon Juhannustanssit limubooleineen ja haikeine harmonikan sävelineen haihtuivat juhannusjuhlijan mielestä sillä samaisella hetkellä, kun päähän iskettiin kesän 2016 muodin mukaiset päheät, sähkönsiniset plehat. John Lennonin ja Mikko Alatalon fuusiona kelpasi edustaa Rauman perjantai-illassa siitäkin huolimatta, että peililaseista johtuen jokainen staccatomainen, muille festarikävijöille luotu silmänisku oli yhtä valtaisa success kuin hanuristin yritys innostaa pariakymmentä suomalaista toimistotyöntekijää aiemmin päivällä valssin pariin.
“Yrittänyttä ei laiteta” -trendi vallitsi selvästi myös RMJ:n “Back to the future” -lavalle haalittujen edellisvuosikymmenien hittitehtailijoiden joukossa. Yrityksistä huolimatta ysäritähdenlento Haddaway toimitti kuitenkin keikkansa ensimmäiset 40 minuuttia yksinomaan lämppärin virkaa viimeisenä kuullulle hittikappaleelleen ”What is love”. Raumalle ei siis niinkään tultu mahtipontisten crescendoelämysten tai leikittelevien folktaitureiden toivossa, vaan ennemminkin kärkkymään festari-ilottelun lomassa mahdollisesti kuultavia, jokaisen selkäytimeen iskostuneita hittejä. Myönnettäköön silti, että bajamaja-visiitin osuminen juuri Dingon Autiotalon kohdalle risoi yhtä jos toistakin Rauman matkaajaa (mitä tosin kesti vain sen lyhyen tovin, ennen kuin Nipa Neumann taustajoukkoineen pisti Liikennevalo-bileet pystyyn.)
Ansku G. / Tiedottaja ’16
Kuopio ftw – WTF?
Vietin kesän Kuopiossa. Lupsakka meininki, loputtomasti kalakukkoa ja sinisenä läikehtivä Kallavesi – mutta onko siellä periferiassa yhtään kunnon keikkoja? Ilokseni voin ilmoittaa, että kyllä! Savo osaa yllättää.
Maija Vilkkumaa veti ilmaiskeikan Kuopion torilla, ts. mualiman navassa. Seurasin show’ta läheisen tavaratalon katolla olevalta parkkipaikalta. Vaikka mukana laulaminen sujui siellä ylhäisyydessä ihan kivasti, välillä kävi mielessä, että lavan edessä bileet saattaisivat olla paremmat. Elokuussa otin opikseni ja laskeuduin muun kansan pariin, kun Semmarit (googlaa jos et tiedä) heitti keikan torilla.
Savossakin on jo opittu rakentamaan taloja ja sen sellaista, joten kaikkia häppeninkejä ei tarvitse järjestää ulkoilmassa. Palekastro plays Kingston Wall saapui Henry’s Pubiin herättämään 90-luvun alun progeihmeen uudestaan eloon. Oli kuulkaas kova keikka! Coverpoppoo on muuten Porista, joten sen kuulemiseen pitäisi olla hyvät mahdollisuudet myös Turun tienoilla. Henry’s Pub ei ollut hassumpi keikkapaikka – jos GONG menee konkkaan, niin kuopiolaiskonseptin voisi tuoda Turkuunkin, henkka on kai Tampereella, Helsingissä ja San Diegossa toiminut ihan kivasti.
Sokerina pohjalla mainittakoon Asa & Band, jota kävin kuuntelemassa onnellisesti ruisrockviikonlopun startanneena torstaina. Tunnin keikka tuntui menevän ohi sormennapsautuksen mittaisessa ajassa. Mutta oli se hyvä! Setissä oli materiaalia sopivasti eri levyiltä, ja bändi todella nosti tunnelman kattoon. Saapa nähdä, jos myös KYSSin syksy sisältäisi jonkinmoista rap-ohjelmistoa! Ulkomaakunnan kirjeenvaihtaja kuittaa.
Elina Ä. / Puheenjohtaja ’16
Latest Comments