Synkkä kevättalven ilta viritti teatterikansan tunnelmaan, kun 25 musikaalinystävää suuntasi Kulttiksen johdolla Turun kaupunginteatteriin. Illan ohjelmassa oli kevään suurproduktio, Tuomas Parkkisen ohjaama musikaalisovitus klassikkoteos Tohtori Jekyll ja Mr. Hydestä. Yleisön odotukset olivat toisaalta korkeat, toisaalta ristiriitaiset – olihan musikaalin pääosassa Putouksen Munamiehenä itsensä suomalaisten muistiin syövyttänyt Riku Nieminen. Nieminen valittiin rooliinsa ilman koe-esiintymistä, eikä suotta.

Teoksen tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Lontooseen, ja lavastus välittikin autenttisen kuvan hämärästä ja korruptoituneesta suurkaupungista. Produktion  mittakaava ei jää katsojalle epäselväksi: näyttelijöitä on pitkälti päälle 20, ja pyrotekniikkaa ja muita erikoistehosteita käytetään enemmän kuin Elämä Lapselle  -konsertissa. Koruttoman prologin jälkeen homma polkaistiin toden teolla käyntiin, kun mittava näyttelijäkaarti näytti kyntensä ensimmäisessä  joukkokohtauksessa. Upeasti puvustetut näyttelijät lauloivat mahtipontisesti hienosti soivan liveorkesterin tahtiin. Orkesterissa soi perinteisten jousi- ja  puhallinsoittimien lisäksi myös rummut sekä sähköbasso- ja kitara, jotka toivat massiivisiin laulukohtauksiin dramaattisia ja metallimusiikkiin vivahtavia  sävyjä. Musikaali on sävyltään kohtalokas ja synkkä, ja huumoria on käytetty säännöstellen. Naurunpärskähdyksiä kirvoittaa kuitenkin viimeistään  tarkkasilmäisyyttä vaativa hienovarainen Putous-viittaus.

Jos sivuroolien esittäjät olivat loistavia, sanat eivät riitä kuvailemaan Niemistä vaativassa kaksoisroolissaan.

Tohtori Jekyllinä ja tämän kieroutuneena alter egona loistava Nieminen häikäisee vahvalla äänellään ja ilmaisukykyisellä koordinaatiokyvyllään. Nautittuaan  kehittämäänsä seerumia hyvän ja pahan veitsenterällä tasapainoilevan Jekyllin muuttuminen herra Hydeksi ja tämän yölliset seikkailut ovatkin musikaalin  väkevintä antia. Nieminen muuttuu hetkessä charmantista herrasmiehestä demoniseksi ja julmaksi sarjamurhaajaksi, ja erityisesti Lontoon kaduilla Jekyllinä  kauhua kylväväessään Nieminen on vakuuttavaa katsottavaa. Akrobaattinen ja epäinhimillinen liikehdintä tuo mieleen maanisen Klonkun, ja armoton ja  itsevarma teloittaminen taas Christian Balen Amerikan Psychossa. Musikaalin kliimaksi, yhden miehen riipivä dialogi kahden eri persoonan välillä, säilynee  katsojien muistoissa vielä pitkään.

 

Näytelmän jälkeen Kulttis onnistui kaappaamaan päätähden ryhmäkuvaan. Hetki palautti mieleen sen tosiseikan, että ihmisiä ne julkkiksetkin ovat: Riku Nieminen oli erittäin leppoisa mies,joka karautti kotiin tavallisella pikkuautolla Nokia-kumisaappaat jalassaan. Janoisimmat jatkoivat illan päätteeksi vielä B4riin kuohuviini lasien ääreen hehkuttamaan kevään ehdottomasti kovinta kulttuurikokemusta!