Hyvät opiskelijat.
Yliopistopolitiikka on kuollut.
Yliopistopolitiikka on juuri sitä miltä se kuulostaa. Tylsää, hidasta ja tiukasti kiedottu poliittisiin väreihin. Jos yliopistopolitiikka olisi ihminen, se muistuttaisi vasemmiston vappumarssilta palanneen 16. vuosikurssin ainejärjestöaktiivin, ja liian kauan sosiaalitoimiston takahuoneessa istuneen byrokraatin jälkeläistä.
Kaksivuotisen edustajistokauteni aikana olen aitiopaikalta nähnyt satoja päätöksiä, tuhansia valmistelutunteja ja tolkuttomia paperipinoja, palopuheita. Kauppiksen käytävillä ihmettelen suurelta tuntuneiden päätöksien vaikuttamattomuutta. Luennolla vieressä istuva Riku ei tiedä eilisestä edustajiston dramaattisesta istunnosta tai edes sen olemassaolosta, Oma-opettajat ovat edelleen kateissa ja niitä tutkinnon viimeisiä kursseja järjestetään vain vapunaattoisin – parillisina vuosina.
Opintoedellytysten parantamisesta kyllä tehtiin edarissa tiukan äänestyksen jälkeen kompromissikirjaus poliittiseen linjapaperiin. Tehtiin päätöksiä.
Poliittisen linjapaperin tehtävänä on muodostaa mielipiteitä niistä arvoista ja asioista, joihin ylioppilaskunta haluaa vaikuttaa. Sen tulisi toimia kaikkien 20 000 opiskelijan ja pakkojäsenen kollektiivisena ajatuspankkina siitä, mitä me yliopistosta ja maailmasta ajattelemme. Kun kaksi vuotta sitten aloitin edustajistourani, kaikki tämä jargon ja byrokratia tuntui älyttömältä. Sitä vastaan halusi kapinoida ja muuttaa asioita. Asioihin tottui, oppi pelaamaan peliä annetuilla säännöillä. Järjestelmä otti omansa ja aiemmin taisteluvalmis merirosvo päättikin liittyä laivastoon.
Ylioppilaskuntamme ongelma ei ole huonot päätökset. Se on päättämättömyys. Kun parhaasta valmistumispäivästään auttamattomasti myöhässä olevat opiskelija-aktiivit ja järjestöjyrät luovat yhteistä ylioppilaskuntaa, ei ylioppilaskunta tunnista sitä arkea, jota todelliset opiskelijat elävät. Se arki on opiskelua, elämää ja yhdessäoloa, johon liittyy onnistumisten lisäksi myös ongelmia. Näihin asioihin ylioppilaskunnan tulisi keskittyä. Opintojen eteneminen ongelmineen, opiskelijoiden hyvinvointi ja parempi yliopistoelämä. Tällä hetkellä ylioppilaskunta ei tunnista edes niiden olemassaoloa, tai huomaamattomuutaan piilottaa teot paperille kirjoitettuihin periaatteisiin. Hyväntahtoiset yksilöt tekevät päätöksiä jotka eivät vaikuta ja joilla ei ole merkitystä.
Me kauppakorkeakoululaiset olemme yliopistolla vähän erikoinen porukka. Me puhumme muutoksesta ja uskomme omaan kykyymme muuttaa ympäröivää maailmaa. Muutos ja erilaiset asenteemme herättävät kuitenkin pelkoa niissä, jotka ovat tottuneet vanhaan ja muovautuneet sen horrosmaiseen mukavuuteen.
Nämä ennakkoluulot saavat ihmisen näyttämään pahimmat puolensa.
Sivulauseessaan meitä ymmärtämättömyyttään ahdasmielisiksi syyttävät ihmiset syyllistyvät huomaamattaan itse syytökseensä. Meidän arvomme ovat erilaisia, mutta tuomme ne julkisesti esiin sillä uskomme niiden luovan yhteistä hyvää. Kaikki rosvot eivät ryöstä rikastuakseen. Robin Hood kapinoi toimimatonta ja mätää järjestelmää vastaan luoden samalla hyvinvointia. Silti Robin Hood on helppo leimata rosvoksi, samanlaiseksi kuin ne muut pahat.
Edustajistovaalien ennakkoäänestys alkaa maanantaina. Meillä on upea ehdokaslista. Erilainen. Se ei sisällä pelkkiä jyriä tai järjestötoiminnan kasvattamia ainejärjestöaktiiveja. Se sisältää kymmenittäin tavallisia opiskelijoita, jotka haluavat vaikuttaa omien ja ystäviensä elämään. He ovat ihmisiä, jotka haluavat luoda ylioppilaskunnan joka arvostaa ja auttaa. Puuttuu ongelmiin.
Nyt on oikea aika tehdä muutos. Omat opintoni ovat loppusuoralla. Olen ollut sekä Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan, että uuden Turun yliopiston ylioppilaskunnan jäsen. Koskaan ei ole liian myöhäistä myöntää virheitään ja nostaa lippu salkoon.
Blogin kirjoitti Juho Harmaa (Ehdokasnumero #135), TuKY-listan ryhmäpuheenjohtaja, 6. vuosikurssin opiskelija ja pitkän linjan järjestöaktiivi, joka aikoo jälleen ryhtyä merirosvoksi kyllästyttyään toimistoupseerina olemiseen. Ja valmistua.
Latest Comments