Kesätyöt ovat kaikkien huulilla. Kovin hakuaika alkaa olla käynnissä ja mattimyöhäisetkin alkavat herätä viimein työhakemusten lähettämiseen. Kysymys kuuluukin – mistä kesäksi töitä?
Hyvä lähtökohta on varmasti viime vuoden kesätyömarkkinatilanne. SEFE:n teettämän Kylterien kesätyöraportin 2011 mukaan (julkaistu 1/2012) kolmannes kyltereistä päätyi viime vuonna työskentelemään aiemmassa työpaikassaan. Myös henkilökohtaiset suhteet ja netti osoittautuivat tehokkaiksi työnhakukeinoiksi, sillä molempien kautta kesätyön löysi 15 % tutkimukseen vastanneista. Huomionarvoista kuitenkin mielestäni on, että jopa 12 % löysi kesätyön olemalla itse aktiivinen ja kysymällä työtä suoraan yrityksestä. Suoraan yhteyttä ottamalla tulee valinneeksi automaattisesti vain niitä yrityksiä, joista on todella kiinnostunut, ja jotka vastaavat hyvin mielenkiinnon kohteita.
Olkaamme siis aktiivisia – lähipiirin kontakteja kannattaa tietysti hyödyntää mahdollisuuksien mukaan. Netin kauttakin loputtomasta hakemisesta huolimatta voi lopulta tärpätä, ja villinä korttina kannattaa kysellä yrityksistä suoraan töitä nettihakemusten lisäksi. Varsinkin, jos mielessä on jokin unelmayritys, jonne haluaisi myöhemminkin töihin! Henkilökohtaisen kokemukseni perusteella kotipaikkakunnalta voi saada helpommin töitä, varsinkin, jos kyseessä on yliopistoton paikkakunta. Ei siis kannata poissulkea pienemmälle paikkakunnalle kesäksi lähtemistä, mikäli hyvä työpaikka löytyy. Legioonaa ei myöskään kannata unohtaa.
Kun kesätyöpaikka on löytynyt, tulee eteen seuraava pulma. Paljonko palkkaa? Tässä SEFE:n Kyltereiden palkkasuositukset auttavat alkuun, antaen hyvän neuvottelupohjan hankalampaankin asetelmaan. Parasta on, jos tuntee jonkun vastaavissa tehtävissä toimivan, ja pystyy käyttämään myös sitä pohjatietona. Aivan kylmiltään ei kannata palkkapyyntöjä tehdä, jottei työnsaanti tyssää epärealistiseen palkkatoiveeseen.
Naispuolisille kyltereille esitän erityisen toiveen. Tuntekaa arvonne! Ekonomien selittämätön palkkaero oli viime vuonna yksityisellä sektorilla 12 %, eli käytännössä palkanmaksu päättyi miehiin verrattuna vuositasolla marraskuun puolivälissä. Juurensa palkkaero juontaa kuitenkin jo opiskeluaikaan ja meidän nyt tekemiimme päätöksiin ja palkkatoiveisiin: tutkimuksen mukaan viime kesänä miehet tienasivat keskimäärin 2174 euroa kuukaudessa, naisten keskimääräisen bruttopalkan ollessa 2007 euroa. Tilanne on lähestulkoon sama verrattaessa vuoteen 2010.
Toivotan kaikille onnea kesätöiden metsästykseen! Tuntekaa arvonne ja olkaa aktiivisia, muistaen, että viime vuonna työttömäksi jäi vain 2 % hakeneista. Mistä sinä haluat saada töitä?
Sanni Sirkiä
Viestintävastaava
Kirjoittaja tekee osa-aikatöitä koulun ja TuKYn hallituksessa Viestintävastaavana toimimisen ohella. Onni potkaisi, ja kesätyöt jatkuvat samassa yrityksessä.
Taitaa olla vähän suomalainen kansantauti, että pyydetään liian vähän palkkaa. Mitä itse tulee seurattua näitä juttuja, niin alimitoitetulla palkkatoiveella ei ansaita mitään: Paikkakin menee varmemmin jollekin, joka tuntee arvonsa 🙂 Kannatan siis ajatusta – tuntekaa arvonne!
Niinhän se menee. Ilmiö liittyy pitkälti varmasti oman osaamisen tunnistamiseen ja profilointiin – yliopistossa opitut taidot eivät yleensä ole sieltä konkreettisimmasta päästä, vaikka kauppakorkeakoulut käytännöllisempää siipeä edustavatkin. Oman osaamisen tiedostamisella jo opiskeluaikana (ja oman oppimisen tarkastelulla) on hyötynsä myös työelämään kokonaan siirtyessä: tällöin ei tule niin suurta ammatillista kriisiä siitä, että mitä onkaan oikeasti tullut opittua, kun tietotaito pitäisi osata siirtää työelämään.
Eiköhän tässä taas opi kesän tullen sekä oman että opintojensa arvon, kun 50 pinnaa vaille maisterina laittaa taas kerran ne työhanskat käteen, kypärän päähän ja työturvallisuuskengät jalkaan ja tarttuu lapioon tms. 18 kesäisten bensalenkkareiden kanssa.