Vuosi vuodelta opiskelijoiden työssäkäynti yleistyy myös korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Vuonna 2011 jopa yli 61 prosenttia yliopisto-opiskelijoista oli opintojen ohessa työsuhteessa. Syitä tähän trendiin saattaa olla useita: raha, kokemus, CV-merkintä tai ehkäpä jopa sosiaalinen status. Näistä kokemus varsinkin kaupallisilla aloilla nostetaan usein korkeimmalle jalustalle.
Oma tarinani tässä suhteessa alkoi jo ensimmäisenä opiskeluvuonna sen jälkeen kun opiskelijaelämää oli takana vain noin kolme kuukautta. Tutustuttuani juuri silloisen Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan tarjoamaan opiskelijatoimintaan ajattelin hakea myös uuden uljaan TuKY ry:n hallitukseen, sillä mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin ja hyvältä näyttävä CV houkuttelivat.
Juuri hakemusta kirjoittaessani sähköpostiini kuitenkin tippui mielenkiintoinen viesti: ”KY-Dealing Oy hakee toimitusjohtajaa”. Ensimmäinen ajatus luonnollisesti oli ”Enhän minä voi hakea, olenhan vasta ensimmäisellä vuosikurssilla.” Päätin kuitenkin mielenkiinnosta lukea, mistä oli kyse. Hakuvaatimuksissa luki: ”Vaaditaan kokemusta, näkemystä ja halua oppia.” Ajatukset tukivat vielä tässä vaiheessa vahvasti aiempaa ajattelua. Kokemusta ei paljoakaan ole. Voiko näkemystäkään olla, jos ei ole kokemusta? Halua oppia löytyi sitäkin enemmän.
Viimeisen lauseen luettuani tein ehkä tähänastisen elämäni parhaita päätöksiä: ”Tehtävään voi hakea vuosikurssista riippumatta.” Jotain kovin ihmeellistä tapahtui ja päätin ehkä jopa tyhmän rohkeastikin hylätä ajatukset TuKYn hallituspaikasta ja lähettää hakemuksen Toimitusjohtajan pestiin – olinhan vasta ensimmäisellä vuosikurssilla. Takana on nyt valehtelematta parhaat kaksi ja puoli vuotta elämästäni ja useita palkitsevia työtunteja sekä liikevaihdon kasvua.
Kirjoituksen otsikko saattaa ehkä jopa hiukan hämätä, mutta toivottavasti tämän kirjoituksen kantava sisältö välittyy: mielestäni tärkeintä, tehtävässä kuin tehtävässä, ei välttämättä ole niinkään aina kirjasta opittu tieto vaan se, että uskaltaa ottaa riskin, laittaa kaikki peliin sataprosenttisesti ja oppia omista virheistään.
Hetkeksi on aina hyvä pysähtyä miettimään. Jos haluaa tehdä opintojen ohella töitä ja tienata, miksi ei tekisi jotain haastavaa, missä oppii ja mikä palkitsee? Hakiessani itse en koskaan uskonut perustavani kirjakauppaa tai palkkaavani töihin noin 20 ihmistä – vaikka olinkin vain ensimmäisellä vuosikurssilla.
Sen enempää itsestäni kertomatta – vaikka oma tarina on se ainoa, jonka osaankin kertoa – mieti hetki itseäsi, ja minkälaisia mahdollisuuksia TuKY ja sen yritykset sinulle tarjoavat. Eikö kannattaisi ottaa kaikki hyöty niistä irti yhteisössä, jossa kilpailuvietti on sisäänrakennettu ja kokemus tärkeää?
Toivottavasti pystyin antamaan ajateltavaa tulevaisuutta varten, sillä KY-Dealing Oy:n toimitusjohtajahaku päättyy tulevana sunnuntaina 1.4. – Muista hakea!
Jaakko Männistö
Eläköityvä Toimitusjohtaja
KY-Dealing Oy
Jaakko on johtaja! Kiitos näistä kahdesta vuodesta Jaakko!
Hakekaa nyt siihen pestiin jotta Jaakån työ ei mene hukkaan.
Onko nykyajan nuorilla asiat liian hyvin kun ei palkallinen duuni kelpaa? Toista oli ennen.
.. ja sitten ihmetellään, kun ei saa valmistumisen jälkeen kunnon töitä. Ei ihme, jos ei oikea työkokemus kelpaa opiskeluaikana!
Itse hakisin jollei olisi määräaikainen työsoppari voimassa toisessa firmassa.
Pupuille tämä on kyllä ihan ainutlaatuinen mahdollisuus! Toista todennäköisesti ei tule.
Pupujussinahan se Jaakkopoikakin haki ja loistavasti pärjännyt! Eihän poika ehtinyt olla kuin syksyn koulussa kun jo asteli toimitusjohtajaksi. =)
Eikä wanhempienkaan vuosikurssien edustajien piä ylenkatsoa mahdollisuutta-ei se pelkkä nopea valmistuminen taattua työpaikkaa tuo. Toimitusjohtajan kokemus parinsadantuhannen liikevaihdon firmassa voikin taasen tuoda…
Kuten tekstistä huomaa on Jaakko rohkea mies. Kiitos Wanhan narikan kahveista!
Inyymi: ”Toimitusjohtajan kokemus parinsadantuhannen liikevaihdon firmassa voikin taasen tuoda…”
Dealingin liikevaihto on siinä 400 000€ paikkeilla!
Tämä työtä vieroksuva sukupolvi vie meidät perikatoon! O tempora, o mores.
Haette.