11026344_10205832603401496_1581222763_n

 

Tenttiviikot selätetty (enemmän tai vähemmän kunnialla), ja Hyvinvointipäiviltäkin on vielä muistissa eri luennoitsijoiden mielipiteet ja vinkit hyvinvointiin. Miten tästä sitten jatkamaan, jotta motivaatio hyvään elämään ja opiskeluun ei kuukahda tavalliseen tapaansa viikossa?

Kaksi asiaa nousi Hyvinvointipäivien luennoilta ylitse muiden pointtien ja jäivät mieleeni:

pessimismi ei kannata ja
tavoitteiden asettaminen on aikaansaamisen ja onnistumisten kannalta tärkeää.

Kiitos Esko Valtaojalle ja Liftedille näistä vinkeistä. Oppiminen on hyvin henkilösidonnaista, ja kun kyseessä on niinkin tärkeä asia opittavana kuin oma hyvinvointi niin haluan panostaa näiden sisäistämiseen täysillä. Olen aina ainakin yrittänyt ajatella optimistisesti ja suhtautua ennakkoluulottomasti uusiin tilanteisiin. Minulle optimismi on ajattelutapa joka luo tarvittavan rohkeuden tavoitteiden asettamiseen. Uskallus tavoitella korkealle on lähtöisin ajatuksesta, että kaukaiseltakin tuntuvia asioita on mahdollista saavuttaa. Tämä rohkeus puolestaan tuo voimaa antaa kaikkensa tavoitteen saavuttamiseen. Näin pelkän ajattelutavan muutos auttaa saavuttamaan enemmän.

Suurten tavoitteiden asettaminen pitkälle aikavälille motivoi tekemään pienempiäkin projekteja, mutta pienet tavoitteet ja niiden saavuttaminen helpottavat myös jaksamista. Kevät on ollut täynnä kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista mutta myös stressaavaa, joten on ollut tärkeää jakaa suurta kokonaisuutta pienempiin projekteihin, esimerkkinä tästä oma vuodenalkuni kopona.

Pupuna asetin itselleni tavoitteen päästä Turun KY:n hallitukseen auttamaan edunvalvonnan edistymistä koulussamme. Tämän tavoitteen toteuduttua aloin miettimään, miten saan annettua itsestäni kaiken, jotta edunvalvonta tulisi lähemmäs opiskelijoita ja koulutuspolitiikka ei olisi se hallitusgrillissäkin mainittu mörkö. Pienempiä tavoitteita olen luetellut itselleni to do-listan muodossa, jotta joka päivä pääsen eteenpäin tavoitteessani olla mahdollisimman hyvä pestissäni. Ystävät ovat tässä suuressa roolissa. Pienten tavoitteiden ylöskirjoittaminen ja niistä kertominen muille helpottavat onnistumista. Tällöin joku muukin seuraa asian etenemistä ja ei tarvitse olla yksin asian kanssa. To do-lista ja projekteista puhuminen tekevät niistä myös saavutettavamman kuuloisia. Tavoitteiden asettamisessa on myös se hyvä puoli, että stressaavinakin päivinä voi katsoa taaksepäin ja miettiä, mitä kaikkea on saavuttanut, kun asetetut tavoitteet ovat olleet tietoisia päätöksiä.

Arkipäiväiset vinkit jaksamiseen itselläni ovat suhteellisen basic asioita, eli hyvin syöminen, riittävästi nukkuminen, liikunta ja ystävät. Näiden lisäksi haluan kuitenkin haastaa itseäni lisää ja optimistisesti unelmoida korkeista saavutuksista, jotta voin sitten eläkepäivillä ylpeänä istua keinutuolissa unelmakodissani. Suosittelen kaikkia kokeilemaan tavoitteiden ylöskirjoittamista ja positiivista ajattelutapaa. Mitä siinä voi menettääkään?

Paula Peltomaa (1)

 

Paula Peltomaa
Koulutuspoliittinen vastaava
kopo@tuky.fi