“Universities, libraries, small bookshops, theatre – they all make room for many species of ideas to survive. Save the brainforest.” – Nimetön

Nopeammin ja tehokkaammin. Siinä tuntuvat olevan merkittävimmät suuntaviivat suomalaiselle koulutuspolitiikalle 2010-luvulla. Nämä ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä. Julkisessa keskustelussa yliopiston rooli usein kapea-alaistetaan tarkoituksella tai tahattomasti käsittämään työvoiman tuottamisen markkinoiden tarpeisiin. Tämä ei kuitenkaan ole eikä saakaan olla yliopiston ydinrooli. Yliopisto ei voi olla alisteinen yritysmaailman vaatimuksille jatkossakaan, vaan sen tulee keskittyä yksilöä kehittävän ja sivistävän laadukkaan koulutuksen ja ensiluokkaisen tutkimuksen tuottamiseen. Työmarkkinoiden tarpeiden täyttäminen kulkee siinä sivussa. Yliopiston toiminta ei periaatteessa ole taloudellista voittoa tavoittelevaa tai edes tuottavaa. Siksi tehokkuusajattelussa piilee omat riskinsä. Sivistys, koulutus ja kulttuuri ovat itseisarvoja, eikä niiden tarkoituksena ole vain palvella taloutta, vaan luoda hyvinvointia. Talous taas ei ole itseisarvo, vaan se on väline. Väline sille, jotta meillä olisi hyvinvointia.

Koulutukseen panostamalla syntyy myös niitä paljon puhuttuja innovaatioita. Innovaatioita ei synny säästämällä. Niitä ei ainakaan synny uudistamalla yliopistojen rahoitusmallia niin, että rahoituksen saamisen ehtona olisi tutkijoiden määrän vähentäminen, kuten hallituksen tiedepoliittinen Tutkimus- ja innovaationeuvosto tuoreessa asiakirjassaan esittää. Ei yliopistoilla ole tutkijoita huvikseen hengaamassa, vaan heidät palkataan usein määräaikaisiin projekteihin, joiden rahoitus haetaan yleensä kovan kilpailun kautta. Innovaatiot turvataan panostamalla tutkimukseen ja koulutukseen sen jokaisella asteella, ei esittämällä huonosti perusteltuja leikkauslistoja. Se on myös meidän tiemme pois lamasta.

Ministerien ehdotuksissa myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen niin kutsutun duaalimallin purku otettaisiin tarkasteluun. Korkeakoulujen kesken on varmasti aloja, jolla voitaisiin lisätä yhteistyötä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sulauttaminen saman katon alle aiheuttaisi kuitenkin sekaannusta ja tutkintorajojen hämärtymistä. Yliopistojen tehtävänä on keskittyä tieteelliseen perus- ja jatkotutkimukseen, ammattikorkeakoulujen koulutus taas on nimenmukaisesti ammatillisesti ja käytännönläheisesti painottunutta.

Pidetään kiinni koulutuksen laadukkuudesta ja yliopiston moniäänisyydestä myös jatkossa. Sivistyksen arvoa ei usein voida mitata rahassa – tämä on tosiasia, joka tulisi hyväksyä.

 

Miika Tiainen

NESU-vastaava

nesu-pj@tuky.fi

Miika Tiainen