Näin lukuvuoden lopussa ja vapun juhlinnan jo alettua on oiva aika kirjoittaa oppimisesta. Olin nimittäin taannoin eräässä tapaamisessa, jossa oli mukana muutamia professoreita koulustamme. Aiheena keskustelussa oli ”innostava oppiminen”. Pidimme parin tunnin brainstormauksen koulumme oppimiskulttuurista. Pointtina koko tapaamisessa oli ehkä tietynlainen sisäisen motivaation tuominen opiskeluun sekä paremman oppimiskulttuurin visioiminen.

Aivan aluksi, aihetta pohjustamaan, yksi paikalla olevista professoreista esitti muutamia havaintoja nykyisestä tilanteesta. Näitä olivat muun muassa poissaolot luennoilta, opintojen laahaaminen, kehno luentokäyttäytyminen ja laiska panostus opintoihin (eli monesti mennään sieltä mistä aita on matalin tai missä koko aitaa ei edes ole). Uskon, että suurin osa opiskelijoistakin allekirjoittaa kyseiset ”havainnot”. Luennoille ei vaan aina tule mentyä, joku kurssi jää syystä tai toisesta roikkumaan, välillä aika menee luennoilla puhelimen näpräämiseen tai muuhun epäolennaiseen ja monesti raportteja kirjotettaessa tulee käytettyä lähinnä ”helppoja lähteitä”. Opiskelumotivaatiossa tosiaan saattaisi olla parantamisen varaa.

Miksi oppimisen kehittäminen sitten olisi tärkeää? Pitkällä aikavälillä kehno opiskelumotivaatio johtaa heikompiin akateemisiin tuloksiin sekä huonompaan laatuun valmistuttua. On nimittäin otettava huomioon, että meillä itsellämme on suuri rooli tutkintomme arvostuksen ylläpitämisessä. Sen takia olisi hyvä, että koulustamme valmistuu osaavia ekonomeja. Omasta mielestäni olisi myös aika palkitsevaa jos tenttiin opiskeltu tieto ei katoaisi seuraavan vuoden sisällä.

Keskustelussamme muodostui mielenkiintoinen, tavoittelemisen arvoinen visio ihanneyliopistosta. Siinä yliopistossa opiskelussa painottuu merkityksellisyys ja sisäinen motivaatio oppimiseen. Siinä yliopistossa oppiminen on kiinnostavaa ja aidosti interaktiivista. Siinä yliopistossa opiskelu ei tunnu pakkopullalta. Tällaiseen ihanteeseen saattaa toki olla vaikea päästä, mutta ainakin omasta mielestäni idea kuulostaa erittäin hyvältä. Eikö olisi hienoa löytää aivan uudenlainen opiskelumotivaatio?

Miten tällaiseen tavoitteeseen sitten voidaan päästä? Mitään yksiselitteistä ratkaisua asiaan ei ole, mutta ainakin keksimme paljon hyviä ideoita. Kehitysideoita oli esimerkiksi laitostuutorointi (faculty tutor), oppiaineen peruskonseptien parempi kommunikointi, luentoaktiivisuuden kehittäminen nimilappujen käyttöönottoa kokeilemalla (hehe), parempi älyllinen haastaminen jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen sekä selkeämpi sopiminen yhteisistä toimintatavoista.

Tässä siis muutamia brainstormauksen tuloksia kauppakorkeakoulumme oppimiskulttuurin kehittämisestä. Tavoite vaikuttaa kunnianhimoiselta ja hyvä niin. Jääkäämme innolla odottamaan miten kehitys kehittyy.

Hyvää vappua kaikille ja tsemppiä tentteihin.

 

Huttunen2

Oula Huttunen
Koulutuspoliittinen vastaava
kopo@tuky.fi