Tällä kertaa iltasatumme vie meidät aktiivisuuden piiriin opiskelijaympäristössä.
Olipa kerran kaksi ahkeraa kylteriä: Pekka ja Väinö. Pekka oli päättänyt ottaa opiskeluunsa näkökulman, jossa hän tulisi ottamaan kaikki omasta mielestään mielenkiintoiset ja hyödylliset kurssit unohtamatta kiinnostavia toimia opiskelujen ohella. Kilpailuhenkisellä Väinöllä oli taasen mielessään nopea valmistuminen.
Vuodet kuluivat ja Väinö ahkeroi HOPSinsa mukaiset kurssit vauhdikkaasti, ja sai kun saikin maisterin paperinsa ennätysajassa. Samaan aikaan Pekka, joka oli ottanut hieman eriävän lähestymistavan, ajatteli viivästyttää valmistumistaan, jotta ehtisi saamaan kaikki haluamansa kurssit. Olihan Pekka ollut myös aktiivisesti mukana vapaaehtoistoiminnassa, kolunnut tapahtumia verkottumisen merkeissä, ja kartuttanut yleistä taloustietouttaan myös omatoimisesti. Kaksi vuotta jäljessä ystävästään, Pekkakin valmistui.
Vuosia tapahtumien jälkeen Pekka ja Väinö tapasivat toisensa, ja kyselivät toistensa kuulumisia. Kävi ilmi, että Väinö oli päässyt hyviin töihin, ja edennytkin urallaan suurien ponnistelujensa ansiosta. Elämä oli hänen mielestään juuri kohdillaan. Pekankaan asiat eivät olleet yhtään sen hullummin. Työpaikka oli auennut arvostetusta firmasta, ja ylennyksiäkin oli kertynyt kiitettävästi.
Väinöä alkoikin hieman harmittaa heidän tasavertaisuutensa menestyksen tiellä. Olihan Pekka ollut aina se ”järjestöjyrä” ja bileiden koluaja. Väinöhän oli viettänyt kaiken aikansa ahkerasti opiskellen. Tunteja kestäneen keskustelun jälkeen kaverukset sopivat seuraavasta tapaamisesta hamaan tulevaisuuteen, jonka jälkeen Väinö ja Pekka lähtivät kumpainenkin omille teilleen. Ajaessaan kotiaan kohti, Väinö lupasi itselleen rehkivänsä vielä vähän enemmän, jotta kokisi olevansa kaveruksista se oikea voittaja.
Sen pituinen se.
Tämän tarinan opetus on se, että opiskeluaikansa voi käyttää monella tavalla, ja jokaisen tulee valita se itselleen sopivin vaihtoehto. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus menestymiseen, oli sitten kyseessä se ”n”-vuosikurssia oleva järjestöjyrä, tai ajallisesti ennätyksiä rikkova lukutoukka. Nopeus ei siis ole aina kaikki kaikessa. Tärkeintähän on se, miten olemassa olevan ajan käyttää.
Tarinan Väinö on edennyt vauhdilla ja ahkeruudella, kun taas Pekka on voinut saada erinäisistä tapahtumista ystäviä, jotka ovat olleet avuksi työuralla mm. suositusten kautta. Samaiset ystävät voivat olla yhtä hyvin töissä vaikkapa alihankkijoilla, ja kauppojen tekemisellä onkin yhtäkkiä aivan eri lähtökohta kuin ennestään tuntemattomien osapuolten välillä. Toisin sanoen: pieni piiri pyörii… Oli miten oli, kokemukset järjestötoiminnasta, tapahtumien järjestämisistä ja sopimusten laatimisista ovat eittämättä arvokasta pääomaa jokaisella opiskelijalla. Toimiihan järjestöjen monet aktiviteetit hyvänä ponnahduslautana yrityselämän vastaaviin tilanteisiin.
Kaikilla on siis se oma – parhaaksi koettu – näkemys siitä, miten opiskeluvuodet kannattaa käyttää. Eipä siis ole tarkoituksenmukaista tuomita toista mieltä olevia, sillä kummastakin näkökulmasta voi löytää ne omat hyvät ja huonot puolensa. Annetaan kaikkien toteuttaa tuota opiskelijoiden mottoa ”elämän parasta aikaa” siten miten itse haluaa, ja vieläpä ilman vastakkainasettelua.
Kiitos.
Ristomatti Vahe
Hallituksen yrityssuhdevastaava
Ei oikeastaan edes kannata ajatella mitään vastakkainasettelua aktiivisen opiskelijaelämän ja nopean valmistumisen välillä! Nämä eivät sulje toisiaan pois. Usein toisesta saa toiseen energiaa, kyse on vain määrätietoisesta suunnittelusta, ei mistään orjamaisesta raatamisesta. Tietenkin jos tahtoo ylioppilaasta maisteriksi kahdessa vuodessa, ei juuri aikaa ole muulle, mutta jos tahtoo normaaliin tai hieman sitä nopeampaan tahtiin valmistua, ei yhtään mitään vaikeuksia ole vaikka olisi missä tahansa luottamustoimessa tai muuten vain eläväinen tyyppi. Uskokaa, yrittämisestä ja suunnittelusta kiinni. Tietenkin nopeus vaihtelee pääaineen mukaan (TKM ehkä hitain?), mutta kaikissa on puserrettavissa ihan kohtuulliseen aikaan vaikka tekis vaikka mitä TuKY- tai TYY-juttuja!
Kolme esimerkkiä:
Niina Ahokas: 4,5 v laskentatoimi. TuKY-hallitus, TuKY edustajiston puheenjohtaja, TuKY taloustoimikunta, vaihto, ties-mitä, vaihto.
Joona Rauhamäki: 5v laskentatoimi. Aktiiva-hallitus, TuKY-hallitus, TuKY-taloustoimikunta, laitosneuvosto, harjoittelu ulkomailla, toinen maisterintutkinto, TYC, ties-mitä, seurusteli (ja edelleen) ainakin 3 v.
Ville Valkonen: 3,5v 266op, 4,5v uppoaisi helposti. Laskis. Systeemi-pj, TuKY-myyntipäällikkö, tutor, TuKY-hallitus, TYY-epj, kaupunginvaltuusto (Paimio), kirkkovaltuusto, vaihto, seurustelua 3v, ties-mitä.
Hanna Norvanto-Ohtonen: 3,5v ja risat, JO. Systeemi-pj, naimisissa, Wiiniklubi-aktiivi, ties-mitä.
Ainoa pesti, mikä hieman saattaa hidastaa opintoja, on TuKY/TYY-hpj, mutta se on täysin sen arvoista ja järjestettävissä. Kysykää Mikko Leinolta. Nopea/riittävän nopea valmistuminen ja aktiivisuus opiskelijakentässä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Valmistumisen pitkittymiseen on ihan oikeasti olemassa vain neljä syytä: a) Ei ole viitsinyt opiskella b) Ei ole jaksanut opiskella c) Ei ole halunnut opiskella, vaan esimerkiksi nauttinut kiireettömästä loikoilusta d) Ollut kokopäiväisesti töissä.
Tämä avautuminen oli tarkoitettu kannustukseksi kaikille, jotka pohtivat, kärsivätkö opinnot luottamustehtävistä. Yksiselitteinen vastaus on: Eivät. Höpö-höpö juttuja jos muuta pelottelevat 🙂
Ja jos joku edes kuvittelee heittävänsä ”Mutta millä arvosanoilla?” -argumentin, saa opintosuoritteesta silmäänsä.
Ja Valkonen tykittää asiaa jälleen kerran! Juurikin näin.
Sieltä löytyikin se kultainen keskitie (jossa vastakkainasettelua ei tarvitse edes ajatella!), jota monet ovat käyttäneet. Kommentoisin vain sen verran, että iltasadussahan oli kyse ääriesimerkistä ja sen kuuluisan kissan nostamisesta pöydälle. Kuten sanottu, tärkeintä on se, miten olemassa olevan ajan haluaa käyttää. Iltasatu oli tarkoitettu juurikin herätteeksi niille, jotka jostain syistä (tietämättömyyttään?) arvostelevat toisella tavalla ajattelevia. Meitähän kuitenkin on täällä moneen junaan, joten rauha maan päällä, ja niin edelleen. Kiitos Ville pointistasi!
Valkosen kanssa myös täysin samaa mieltä – etenkin tuon suunnittelun kannalta! Kuulun myös tuohon samaan menestyksekkäästi opintoja ja mittavaa opiskelija-aktiiviuraa yhdistäneiden kategoriaan ja haluaisin muistuttaa että vauhdikas opiskelu ja aktiivinen opiskelijaelämä ovat toisiaan tukevia asioita monessakin mielessä – ei pelkästään opintomotivaation ylläpidon kannalta.
Opiskelija-aktiivina oppiminen karttuu nopeammin, sillä eri luottamustoimissa toimiessasi saat kokemusta ja näkemystä koulussa opiskeltavien asioiden käytännön toteutumisesta. Vastaavaan pääsee luonnollisesti myös työskentelemällä, mutta tällöin näkökulma usein jää yhteen – opiskelija-aktiivina tavallisesti toimitaan hyvin eri organisaatiotasoilla ja -rooleissa, joskus jopa samanaikaisesti. Opiskelija-aktiivisuus siis melkeinpä puolivahingossa pakottaa ihmisen ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja laajemmissa yhteyksissä, ja tästä on huomattavaa hyötyä myös opinnoissa – työelämästä puhumattakaan.
Opintoja suhteellisesti nopeuttavana tekijänä toimii myös suhdeverkosto. Opiskelija-aktiivit ovat hyvin verkostoitunutta porukkaa, jolloin kurssien suorittamisessa auttaa kummasti, kun tiedät melkeimpä aina jonkun joka on jo saman kurssin suorittanut tai jolla on jotakin kompetenssia jota saatat tarvita kurssien suorittamisessa esim. kurssitöiden muodossa.
Opiskelija-aktiivisuus antaa myös sopivan aikapaineen asioiden tekemiselle. Koska ajankäyttö on pakostakin suunnitellumpaa, on itseään niskasta tarttuminen yleensä helpompaa kun ei voi lykätä asioita ns. aikaan ”sitten myöhemmin”. Kuitenkin opiskelijatoiminta on ajallisesti suhteellisen joustavaa eikä ihan kaikissa kissanristiäisissä ole pakko käydä, joten tarpeen vaatiessa voi raivata aikaa muille asioille aivan hyvin. Ja jos joskus on paha paikka niin tunnet 100+ ihmistä jotka ovat sinulle palveluksen velkaa..