Tehokas viestintä on sellaista, joka vaikuttaa kuulijaan ja tämän ajatuksiin, arvoihin, mielipiteisiin ja tekoihin. Tehoton viestintä kaikuu puolestaan kuuroille korville. Nykypäivä on niin täynnä hälyä ja melua, whatsappeja ja snapchattejä, että on yhä vaikempaa saada oma ääni kuuluviin kohinan keskeltä. Erilaiset audiovisuaaliset impulssit kilpailevat meidän huomiostamme joka paikassa kellon ympäri. Miten sitten saada oma ääni kuuluviin? Kuunteleeko minua kukaan? Onko minulla mitään sanottavaa, oikeasti?

Nämä ja monet muut kysymykset ovat pyörineet päässäni, kun viime päivinä olen työstänyt Turun KY:n tulevaa viestintäohjesääntöä. Lukeeko näitä sähköposteja kukaan? Näkeekö kukaan näitä Facebook-postauksia? Onko tästä Instagram-käyttäjätilistä mitään hyötyä? Ovatko kaikki Twitter-seuraajamme botteja? Lukeeko tätä blogia kukaan?

Sisintäni kalvaa jatkuvasti tunne, että suurin osa Turun KY:n viestinnästä ei kantaudu jäsenistön syvien rivien korviin. Kanavia on monta: sähköposti, nettisivut, eri sosiaaliset mediat. Viestintää esimerkiksi Facebookissa tulee niin TuKYnä kuin jaostoinakin, ja vaikka tykkääjiä on miltei 2000, kuinka paljon heistä oikeasti tavoitamme? Sähköpostilistojakin on toimijaryhmät mukaanlaskettuina montakymmentä. Jaksaako kukaan aktiivisten toimijoiden lisäksi olla kiinnostunut kaikesta? Miten saataisiin tiettyä yhdistyksen jäsentä kiinnostava viestintä perille siten, että se erottuisi kokonaisuuden joukosta?

Huudammeko siis liikaa vai liian vähän? Juuri eräs päivä totesin ääneen toimistolla, että mielestäni KY-Aktiiville, suurimmalle sähköpostilistallemme, tulee liikaa viestejä. Tähän kuitenkin joku totesi: ”Ei se ainakaan mua haittaa, emmä niitä kaikkia ees lue.” Masennuin. Oma jokaviikkonen puurtaminen esimerkiksi viikkotiedotteemme KYräilijän parissa tuntuu kovin turhalta kun kuulee sen jäävän lukematta tai kilahtavan suoraan roskakoriin.

Toisaalta kun Turun kauppakorkeakoulun vuosikurssi 2014 -Facebook-sivulle tehtiin päivitys hieroglyfeistä, jotka joku innokas pupu oli raapustanut paperiin ilmoittautuessaan vuosijuhlanakkiin, sai se yli sata tykkäystä. Onko viestintämme siis tavanomaisesti liian tylsää ja vakavaa, kun tälläinen kevyempi julkaisu saa niin paljon enemmän peukutusta. Vai kertooko peukutus ylipäätään yhtään mistään, hauskaa kuvaa on vain luonnollisempaa peukuttaa kuin uutista toiminnanjohtajan päivystysajoista?

Olisiko siis aikaa uudistaa viestintää ja sen kanavia rankalla kädellä? Suunnitelmissa on uudistaa tuky.fi ensi vuonna, joten samalla sysäyksellä voisi tarkastella muitakin kanavia.

Paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Palaute on enemmän kuin tervetullutta, eli ei muuta kuin viestinnälliset risut ja ruusut osoitteeseen viestinta@tuky.fi

P.S. KYlisteen päätoimittajan ja taittovastaavan haku on vielä tämän viikon auki, lisätietoja linkin takaa.

Syysterveisin,

Riku Hietarinta

Turun KY:n viestintävastaava