Vuoden alku on ollut etsimistä ja tasapainoilua, jota voi verrata jopa PeIskän pikkutunteihin. TuKY:n tulot on budjetoitu noin kolmannekseen ylioppilaskunta-ajoista, tarkoittaen, että tuloja on kasvatettava tai säästöjä tehtävä, jotta toiminta olisi kestävällä pohjalla.  

Tulojen kasvattaminen on toteutettu monissa TYYn alayhdistyksissä vuotuisella jäsenmaksulla. Jäsenmaksujen suuruudet vaihtelevat yhdistyksestä riippuen kahdeksasta kahteenkymmeneen euroon. TuKY ry:llä on tällä hetkellä noin 1300 jäsentä, mikä tarkoittaisi esimerkiksi kymmenen euron vuotuisella jäsenmaksulla 13 000 euron tuloja, mikä vastaa noin puolta yhdistyksen tämän hetkisestä budjetista. Jäsenmäärä kuitenkin luultavasti pienenisi, mikäli vuosimaksu otettaisiin käyttöön, mikä heikentäisi toimenpiteen tehokkuutta.

 

Pakollinen nakkityö on laajalti käytetty malli säästöjen saavuttamiseksi. Siinä yhdistyksen jäsenet velvoitetaan suorittamaan tiettyjä töitä eli nakkeja yhdistykselle, minkä kautta voidaan saavuttaa kustannussäästöjä. Malli on ollut myös menneinä vuosina käytössä TuKY:ssä. Pupupassiin on kerätty suoritusmerkintöjä, joita vastaan on lopulta saanut lunastaa haalarit. Parkille pääsyn edellytyksenä ovat olleet haalarit ja mikäli niitä ei omistanut, joutui juhlimaan ilman housuja. Monissa opiskelijayhdistyksissä nakkipasseja on edelleen käytössä ja leimoja on myös kerätty muilla suoritustavoilla, kuten hyvillä neuvottelutaidoilla. Säästöjä ei kuitenkaan pystytä saamaan kovin paljoa, koska monet työt vaativat perehtyneisyyttä eivätkä sovellu nakkilaisille. Sosiaalinen painostus on muutenkin kyseenalainen toimintatapa.

 

Palvelutason laskeminen on myös yksi keino kulujen ja tulojen yhteensovittamiseksi. Järkeviä leikkauskohteita on tosin vaikea löytää. Yksi usein ehdotettu leikkauskohde on Kyliste. Tämä ei kuitenkaan ole lopulta tehokas ratkaisu, koska kylisteen mainosmyynnistä saatavat tulot pienenisivät, jolloin hyöty katoaisi. Tiettyjä palveluja on jo jouduttu leikkaamaan, mutta haittavaikutukset lienevät jääneet melko vähäisiksi useimpien mielestä.  Yhdistyksellä ei ole enää palkattua tiedotussihteeriä, korkeakoulupoliittistasihteeriä eikä taloussihteeriä.  Tämä on saattanut laskea hieman palvelutasoa ja lisätä hallituksen työtaakkaa. Pääsihteerin ja taloussihteerin toimet yhdistettiin toiminnanjohtajan työksi, missä Emma Mikkilällä onkin riittänyt työnsarkaa. Tulevaisuudessa joudutaan miettimään miten toiminnanjohtajan työmäärä voitaisiin pienentää, koska työtunnit eivät ole toistaiseksi riittäneet alkuunkaan.

 

Yksi keskeinen ansaintatapa Suomen muilla kylterijärjestöillä on tapahtumien järjestäminen. Esimerkiksi Tampereen Boomarit rahoittavat toimintansa lähes täysin Hämeenkadun Appron ja kuukausittaisten haalaribileiden tuloilla. Ulkoasiainjaosto ja ensimmäisen vuoden opiskelijat ovatkin jo siirtyneet tuumasta toimeen. Jo pelkästään yliopisto yhdyntäbileet ja pikkulaskiainen tuottivat moninkertaisesti tuloja aikaisempiin vuosiin verrattuna. Vaihtoehtoiskustannuksena on tosin pidemmät jonot ja täydempi baari.

 

Tulevaisuuden kannalta on tärkeää keksiä uusia ansaintatapoja. Opiskelijoiden ideoista ovat TuKY:n nykyisetkin yritykset syntyneet. Uusista yrityksistä ja tuotteista voi syntyä se kivijalka, jolla tulevaisuudessa yhdistyksen toimintaa rahoitetaan. Uudet yritykset ja liikeideat tarvitsevat kuuluisaa kylterihenkeä toimiakseen.

 

Mielestäni nakkipassit, vuosimaksut ja palvelutason laskeminen eivät ole mielekkäitä keinoja yhdistyksen toiminnan kehittämiselle kestävälle pohjalle. Suurimman potentiaalin uskon olevan uusissa liiketoimintamuodoissa ja juhlatoiminnan kehittämisessä.