Kuluvana keväänä TuKY:n nettisivuilla ja forumilla on käyty
aktiivisesti keskustelua yleisiin opintoasioihin liittyen. Vuonna 2005 voimaan astuneen uuden
tutkintorakenteen mukaan opiskelija voi kandidaattiopintojen jälkeen olla
muutaman vuoden työelämässä ja palata sitten takaisin yliopistomaailmaan – joko
samaan opinahjoon samalle alalle tai sitten kokonaan uuteen yliopistoon hieman
eroavalle alalle. Ylemmän korkeakoulututkinnon eli maisteritason tutkinnon
suorittaminen kandiopintoja täysin vastaavalla alalla on edelleen yleisintä,
mutta myös tietynlaiseen poikkitieteellisyyteen ollaan pikkuhiljaa heräämässä.
Täysin uudelle alalle siirtyminen tapahtuu uudenkin tutkintorakenteen
puitteissa ainoastaan hakemalla ko. alalle pääsykokeiden kautta. Yliopistoissa
ja korkeakouluissa on kuitenkin myös yhä enenevissä määrin luotu polkuja,
joiden avulla opiskelija voi toisiaan lähellä olevilta aloilta siirtyä ns.
siltaopintojen kautta suorittamaan maisterintutkintoa toiselle koulutusalalle.
Nämä vastaavuudet on tarkkaan määritelty ja lähtökohtana on, että ko. alan kandidaatin
tutkintoa vastaavat tiedot on hankittu jossain toisessa kotimaisessa tai
ulkomaisessa yliopistossa tai korkeakoulussa ja että näitä suoritettuja opintoja
sitten vielä tarpeen mukaan täydennetään.

Ideana uudistuksessa on mm. niin sanottujen putkitutkintojen
karsiminen. Tällä pyritään opiskelijoiden entistä laajempaan osaamispohjaan ja
siihen, että maisteriksi valmistuvalla opiskelijalla olisi paremmat valmiudet
vastata työelämän haasteisiin. Kaksiportainen tutkintorakenne ei tietenkään ole
täysin ongelmaton, sillä aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen (AHOT) on
haasteellinen tehtävä yliopistoille ja korkeakouluille.

Läpinäkyvän ja opiskelijoiden tasavertaisen kohtelun
varmistavan prosessin luomiseksi rehtorien neuvosto on hiljattain antanut
suosituksensa, joiden mukaan yliopistot ja korkeakoulut alkavat työstää omia
käytänteitään. Uudistuvat prosessit ja käytännöt vaativat aina kriittistä
seurantaa ja valmiutta reagoida mahdollisiin ongelmiin. Itse uudistus ei
koskaan ole itseisarvo, vaan sillä pyritään aina saavuttamaan jotakin.
Suomessakin meneillään oleva korkeakoulukentän rakenteellinen uudistaminen
liittyy kansainvälisen kilpailukyvyn kasvattamiseen ja koko EU:n laajuisen
korkeakoulupolitiikan toteuttamiseen. Lopputulosta hyvine ja huonoine puolineen
on tässä vaiheessa vielä vaikea arvioida. Nyt toteutetaan muutosta – ja
pyritään parhaaseen.