Kuluva vuosi on ollut ja jatkuu edelleen aikamoisena myllerryksenä sosiaalipoliittisen edunvalvonnan kentällä, sillä opiskelijoiden asumiseen, terveydenhoitoon ja toimeentuloon liittyviä tekijöitä ja tukimuotoja uudistetaan tai ainakin niiden uudistamista tutkitaan oikein olan takaa:
On perusturvauudistusta pohtiva SATA-komitea ja YTHS:n toiminnan sopeuttaminen pienenevien yliopisto-opiskelijamäärien mukaiseksi. Toisaalta samaan aikaan Sosiaali- ja terveysministeriön perustama työryhmä tutkii mahdollisuutta ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen terveydenhuollon liittämiseksi osaksi Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiötä.
Kaiken tämän lisäksi opiskelijoille varmasti tutuin tukimuoto, opintotuki, aiotaan pistää totaaliseen remonttiin. Opintotuen uudistusta pohtii kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin (r.) nimittämä johtoryhmä, jossa myös opiskelijajärjestöt (SYL, SAMOK, SLL ja OSKU) ovat edustettuna.
Suomen nykyinen opintotukijärjestelmä on moniin maihin nähden hieno, mutta silti kaukana täydellisestä ja 2000-luvulta. Miten sitten opiskelijoita voitaisiin parhaiten tukea? Tähän tuntuu jokaisella olevan oma, erilainen ja perusteltu mielipiteensä. Opintotukiuudistusta pohtivan johtoryhmän on määrä tehdä ehdotuksia tukijärjestelmän muuttamisesta vuoden 2009 loppuun mennessä, eikä tehtävä eri intressitahojen ristitulessa ole todellakaan helppo.
Valtion intresseissä on lisätä Suomen työvoiman aktiivista työssäoloaikaa mm. saattamalla opiskelijat työelämään entistä nopeammin. Aikomukset ovat kylterin mielestä kansantaloudellisesti ymmärrettäviä, mutta moni opiskelija on täysin oikeutetusti huolestunut opiskeluun kohdistuvista kiristyvistä vaatimuksista ja aikatauluista: ehtiikö ja uskaltaako tulevaisuudessa enää tehdä opiskeluaikana muuta kuin istua kirjastossa ja päntätä – entä harrastukset, ystävät, perhe ja ennen kaikkea oma mielenterveys?
Siksi ministeri Wallinin mm. Turun sanomien sivuilla eilen julkaistu mielipidekirjoitus oli erityisen mieluista luettavaa. Åbo Akademissa opiskellut ja ylioppilaskunta-aktiivina toiminut Wallin haluaa tulevan opintotukijärjestelmän mahdollistavan paitsi täyspainoisen opiskelun, myös opiskelun ohessa tapahtuvan harrastus- ja ylioppilaskuntatoiminnan. Opiskelun päämäärä on toki edelleen valmistuminen, mutta Wallinia lainatakseni ”Toinen itseisarvo on kuitenkin ihmisenä kasvaminen yhteisöllisyyden ja sosiaalisen aktiivisuuden kautta. Järkevä opintotukijärjestelmä huomioi tämän myös tulevaisuudessa.”
Olen samaa mieltä, ministeri Wallin!
Jos ehdotukset tehdään 2009 aikana, koska muutokset ovat realistisesti tapahtumassa?
Tosta nyt voi olla montaa mieltä. Eläkeuudistus olisi ollut tällainen päätös, mutta sitäpä ei uskallettu tehdä.
Steffi on kyllä yks parhaista ministereistä pitkään aikaan. <3<3<3
”Opiskeluaika on muutakin kuin pelkkää opiskelua. Opiskeluaikana pitää aina voida osallistua ainejärjestöjen, ylioppilaskunnan tai vaikkapa poliittisten nuorisojärjestöjen toimintaan. Pitää myös olla mahdollista harrastaa aktiiviurheilua opiskelujen ohessa tai perustaa perhe ilman että jokin putkitutkintoon yllyttävä opintotukileikkuri puuttuu peliin.
Tämä tarkoittaa käytännössä, että en voi aikanaan ministerinä edes esittää sellaista opintotukiuudistusta, joka ei huomioisi myös kaikkea tätä. Opiskelujen päämääränä pitää luonnollisesti jatkossakin olla tutkinnon suorittaminen määräajassa. Toinen itseisarvo on kuitenkin ihmisenä kasvaminen yhteisöllisyyden ja sosiaalisen aktiivisuuden kautta. Järkevä opintotukijärjestelmä huomioi tämän myös tulevaisuudessa.”
Helppohan se on olla hyvä ministeri, kun on vihdoin sellainen hallitus, joka uskaltaa tehdä päätöksiä, joilla tätä yhteiskuntaa oikeasti viedään eteenpäin. 🙂