Nyt se on ohi – nimittäin jännitys siitä pääseekö haluamaansa kouluun vai ei. 250 suomalaisen kohdalla jännitys laukesi helpotukseen tietona siitä, että ensi syksynä elämä alkaa jälleen alusta Turun, yliopistomaailman ja opiskelijaelämän porttien auetessa. Nyt on aihetta hymyyn, sillä kahden vuoden kokemuksen perusteella haluan korostaa, että edessäsi on elämäsi parhaat n. 5 vuotta, monilla enemmänkin!
Monille teistä kyseessä on valtava mullistus. Tutut kaveripiirit hajoavat ihmisten suunnatessa kuka minnekin päin Suomea opintojen perässä. Monet muuttavat ensimmäistä kertaa pois kotoa. Osa joutuu ensimmäistä kertaa miettimään asunto-, raha-, ja ruoka-asioita! Toiset taas opiskelevat jo toista tai kolmatta tutkintoa, ovat mahdollisesti jo olleet vuosikaudet kiinni työelämässä tai ovat perheenisiä tai -äitejä. Yksi asia teitä kaikkia kuitenkin yhdistää: uusi alku.
Uusi alku pelottaa ja jännittää – älä huolehdi, et ole yksin! Turun kauppakorkeakoulussa opiskelevat opiskelijat ovat erittäin samanhenkistä porukkaa ja yhteishengen ja yhteenkuuluvuuden tunteen voi lähes tuntea käytävillä kulkiessaan! Turku on kaupunkina todella vilkas ja erittäin kaunis ja paikkojen väliset etäisyydet todella lyhyitä. Täällä et totisesti ole yksin eikä aikasi käy pitkäksi!
Uuteen alkuun tulee kuitenkin suhtautua oikealla tavalla tai äsken kuvailemani asiat eivät toteudu tai et niitä havaitse! Vanhasta on osattava päästää sopivissa määrin irti ja uskaltaa ottaa ne ensimmäiset askeleet uuden, erilaisen elämän polulla. 5 vuotta on pitkä aika – etenkin jos sen viettää roikkuen kiinni vanhassa.
Syleile siis uutta alkua! Kun tulet syksyllä Turkuun, ota hetkeksi pieni hengähdystauko vanhasta elämästäsi kotikaupungissasi, oli se missä tahansa: Helsingissä, Rovaniemellä, piskuisessa maalaiskylässä tai vaikka kokonaan ulkomailla. Keskity muutaman kuukauden ajaksi luomaan pohjaa uudelle elämällesi Turussa. Uudet kaveripiirit luodaan ällistyttävän nopeasti syksyn alussa eikä se kelkka valitettavasti odota – mukaan on hyvä päästä heti alussa! Todelliset ystävyyssuhteet, vanhempasi, kissasi tai koirasi – eikä etenkään se rakas poika-/tyttöystäväsi taatusti unohda sinua muutaman kuukauden eron aikana. 5 vuotta on niin pitkä aika, että läheisesi varmasti ymmärtävät jos haluat aloittaa uuden elämän täysillä ilman huolta vanhasta. Ennen kaikkea olet velkaa sen itsellesi, sillä vain sinä itse voit tehdä opiskeluajastasi ikimuistoisen!
Uusi alku alkaa tiistaina 24.8.2010 Perehdytysviikon muodossa! Tällöin tapaat uudet opiskelutoverisi ja uudet tulevat parhaat ystäväsi. Teidät kaikki on jaettu n. 8 hengen tutorryhmiin, ja jokaisella tutorryhmälle on nimetty oma tutor. Tutor on pääsääntöisesti toisen vuosikurssin opiskelija jonka vastuulla on juuri Sinun perehdyttämisesi Turun kauppakorkeakoulun opiskelukäytäntöihin ja elämään Turussa. Hänen vastuullaan on myös tutustuttamisesi muihin kanssaopiskelijoihisi ja auttaminen KAIKISSA mahdollisissa opiskeluelämään liittyvissä kysymyksissä. Hän on olkapää, tuki ja turva – jokaisen uuden opiskelijan, pupun, oma paras kaveri!
Perehdytysviikon päiväohjelma on koululla pääsääntöisesti asiapitoista. Illat kuitenkin ovat perjantaita lukuun ottamatta täynnä 30 tutorin järjestämää vapaampaa ohjelmaa. Perehdytysviikon tapahtumien suunnittelu on aloitettu jo kevään lopulla, joten voitte olla varmoja että tapahtumista tulee ikimuistoisia!
Itse muistelen vielä lämmöllä kahden vuoden takaista omaa Perehdytysviikkoani sekä viime vuotista Perehdytysviikkoa jolloin toimin itse tutorina! Haluan korostaa mukana olemisen tärkeyttä! Perehdytysviikon iltaohjelma on juuri sitä aikaa jolloin otat uudesta elämästäsi kiinni ja tutustut uusiin ihmisiin! Tällöin voit myös vapaammassa ilmapiirissäsi kysellä mieltäsi askarruttavia kysymyksiä tutoriltasi ja muilta vanhempien vuosikurssien opiskelijoilta.
Tule siis mukaan!
Nähdään Perehdytysviikolla!
PS. Palaa myöhemmin kesän kuluessa TuKY:n kotisivuille. Tietoa niin Perehdytysviikosta ja muusta koulun alkuun liittyvästä päivitetään sivuille koko ajan! Perehdytysviikon tapahtumat jo löydätkin Tapahtumakalenterista!
Kesäisin terveisin,
Jouko Kiuru
TuKY ry:n hallituksen jäsen
Hyvinvointi & Tutorointi
0408470700
vmp
Viitaten otsikkoon, minpä kerron mitä tapahtuu: tulet vetämään boolia niin perkuleesti että huhu! Ja vielä ilmaiseksi. Ahkerat, mutta ehkä vähän tymätkin nakit (no vain nesulla on nakkeja, mutta kuitenkin..) kantavat sitä sinulle sangoittain ja kaatavat vaikka suoraan kurkusta alas jos niin tahdot. Joulukuussa huomaat, ettet ymmärrä laskiksesta saati matikasta yhtään mitään ja todennäköisesti olet ollut lähes aina kännissä aamun kieltentunneilla. Sellaista siis odotettavissa.
–
edit: henkilökohtaisuudet poistettu pyynnöstä /webmaster
…ja keväällä kaivat oikiksen pääsykoekirjat esiin sillä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella!
… tai harmaampaa… ai niin ja helpompaa… mitäs sitä vielä keksis… ei vaan tuu mitään muuta mieleen oikiksesta… jännä juttu
Haukotuksia. Niitä tulee mieleen. Niin joo, ja huumorintajuttomuutta.
rehellisesti sanottuna, päivääkään en oo viihtyny turussa tai turun kauppakorkeakoululla.
Otan osaa. Siitä sitten vaan pyrkimään muualle. Itselleni kyseessä on ollut elämäni paras aika, aivan ehdottomasti. Turku on mahtava kaupunki, en tahdo pois.
Taidat olla se Åbon faksi siitä respasta. Mr. Backman?
😀 Kiinni jäit!
Busted!
”kun minä juuri ja juuri kerkesin rappukäytävään suojaan ahdistelijalta” tollasta voi sattua vain turussa.
Näinhän tuossa blogitekstissä käytännössä lukee, kyllä. Tosin tämä mainitsemasi ”ripustautuminen” on aika normaalia ihmisluonteen käytöstä – uudessa ympäristössä ihmisillä on tapana hakeutua omiin ryhmiinsä. Ryhmät vakiintuu ja niihin muodostuu omat käytöstapansa ja muotonsa. Ne jotka eivät ole alussa mukana kun näitä ”ryhmiä” luodaan ovat vaarassa jäädä ulkopuolelle. Tämä kaikki on täysin normaalia ihmiskäytöstä – vaikkakin todella valitettavaa sellaista. En voi ihmisluontoa lähteä muuttamaan, joten ainoa tapa miten asiaa voin edistää on koittaa minimoida niiden ihmisten määrä jotka eivät kaveriryhmien muodostumiseen heti koulun alussa osallistu – tämän vuoksi tutorryhmät ja perehdytysviikko ovat isolta osalta olemassa. Jos orientaatioviikkoa ei olisi, niin uusiin ihmisiin tutustuminen jäisi täysin jokaisen yksilön omalle vastuulle, jolloin kaikkein epäsosiaalisimmat ihmiset kärsisivät eniten. Toisaalta sosiaaliset ihmiset taas löytävät oman paikkansa ja ryhmänsä myöhemminkin riippumatta siitä ottavatko osaa orientaatioviikolle vai ei – tämä vain tekee sen paljon helpommaksi.
Olen samaa mieltä siitä että meidän koulu on kovin raadollinen siinä mielessä että ystävien tekeminen alun jälkeen voi olla hieman hankalaa. Pääasiallisesti tämä johtuu mielestäni siitä että meidän koulu on yhdessä rakennuksesta jolloin ryhmistä väkisinkin muodostuu todella vahvoja. Koko koulu (ja sitä kautta suurin osa elämästä) pyörii monilla samojen naamojen ympäröimänä. Tämä on selvästi sekä vahvuus että heikkous. Valitettavaa on se että monesti tuo heikkous jää huomioimatta ja jäädään siihen oman ryhmän piiriin – vähän kuin äidin kohtuun; lämpöiseen ja turvalliseen ympäristöön. Me kauppakorkeakoululaiset ollaan kyllä yksilöinä avointa ja helposti lähestyttävää väkeä, mutta se vahva ryhmähenki ja ryhmäytyminen aiheuttaa sen että harvoin ollaan sellaisessa tilassa jolloin meitä voisi lähestyä yksilöinä.
Juuri näin mä ainakin olen ollut täysin yksin kaksi vuotta. Lasken päiviä millon pääsen pois Turusta ja teidän ankeista pikkupiireistä.
Juu, niinhän se tosiaan ”on” meillä kauppakorkeassa, että jos ei kuulu kaveriporukkaan ensimmäisestä päivästä lähtien, ei k o s k a a n löydä kavereita. Eikä sitä tuolia Montussa siis herra jeesus voi myöskään ottaa sellaisten ihmisten tai ihmisen vierestä, joka näyttää mukavalta tai jopa yksinäiseltä – siis jos vaikka on itse vailla kavereita just nyt.
Ja kyllä ainakin allekirjoittanut on sitä mieltä, että kyltereiden sosiaaliset taidot muodostuvat ainoastaan ryhmähengestä ja sisäänpäinkääntyneisyydestä, koska ensimmäisen tutor-viikon jälkeenhän sen tutustumispuolen voi huoletta unohtaa kun ne kaverit löytyy jo. Ja jos ei löydy, niin ei missään nimessä kannata yrittää, siis eihän meillä mitään yksilöitä ole, saati sitten tapahtumita, joissa voisi tavata uusia sellaisia, puhumattakaan siitä, että luennolla voisi jutella vieruskaverille, ei todellakaan!! Siis kuka nyt hei siten kavereita haluaisi! 😉
Että todella valitettavaa jos olet kärsinyt Turussa yksin, mutta kokeilepa jutella luennoilla tai ryhmätöitä tehdessäsi niille muille opiskelijoille, käy kokemassa opiskelijakulttuuria ja kokeile niitä omia sosiaalisia taitojasi. Toimii orientaatioviikon jälkeenkin, kokeiltu on!
joo, ne on just niitä kauppislaisten mainitsemia sosiaalisia taitoja kun uskalletaan hengata vaan siinä omassa porukassa. montussakin se tuoli haetaan vaikka toiselta puolelta ruokalaa kunhan vaan päästään kaverien kanssa samaan pöytään syömään. siis mua kuvottaa tää touhu niin paljon että kohta alan kirjottaa omalla nimellä tänne.
Anonyymi likes this.
I dare you, käytä sitä omaa nimee sit jos uskallat 🙂
Itse löysin oman, nykyisin todella tiivishenkisen, kaveriporukkani kutakuinkin ensimmäisen vuoden keväällä. Ei sillä etteikö tutorryhmäkin olisi kiva ollut, mutta myöhemmin vaan löytyi tämä vielä parempi tiimi. Toisaalta tämäkin porukka on laajentunut vielä muiden opiskeluvuosien aikana, kun toimijaryhmissä on oppinut tuntemaan uusia hyviä tyyppejä. Olen itsekin ollut positiivisesti yllättynyt kuinka vielä 2. ja 3. vuonna on löytynyt uusia hyviä ystäviä nimenomaan yhteisten kiinnostusten kohteiden kautta.
Löytäisiköhän vielä näin 4. vuonna uusia ystäviä? 🙂
hyvin sanottu, mutta kannattaako vääntää sitten koko työikä jotain mikä ei kiinnosta. +laittaa 5 vuotta sen opiskeluun.
taas on röllit liikkeellä
Tämä suomeksi: jos et pysty osallistumaan orientaatioviikolle ja heti ripustaudu johonkin kanssaopiskelijaan, niin sori eipä sulla ole kavereita sitten viiteen vuoteen ja voit ruveta miettimään mihin ripustat itsesi roikkumaan. Anteeksi Jouko, mutta kaikessa rehellisyydessä ja kaunopuheisuudessa tekstissäsi tulee esille kauppakorkeakoulun raaka puoli. Niin mikä hyvinvointi, kysyn vaan?
hei mä sanon niinku asia on, mua ei kiinnostaa hengailla kaupungilla joku jätesäkki päällä, ei kiinnosta kuorolaulu tai näytelmäkerho, ei mua itseasias kiinnosta mikään aine mitä täs koulu opetetaa, mutta joku tutkinto olis vähä pakko olla ellei haluu tehä hanttihommii ikänsä. musta vähän tuntuu ettei mulla oo mitään yhteistä kenenkää teidän kanssa jotka olette tässä koulussa. ja edelleen harkitsen sen nimeni mainitsemista.
hei i feel you! Life sucks! valmistaudutaan taas kaikki uuteen pettymyksien syksyyn :(.
ainoa lohtu koko koulussa on tuula viljan rohkaiseva nyökkäys laskentatoimen luennoilla. kohta skin jää eläkkeelle.
Kyllä Antti Kyllä!