Suosi julkista liikennettä. Kierrätä. Syö kasvisruokaa.
Ohjeita tuntuu tulevan joka tuutista ja koko ajan lähes kyllästymiseen asti. Miksi? Ei siksi, että se olisi ympäristöaktivistien propagandaa tai yksilön vapautta ja päätösvaltaa häiritsevää vihreän manifestin julistusta, vaan siksi, että ympäristöystävällisyys koskettaa meitä jokaista.
Yle uutisoi vuoden alussa, että ilmakehän otsonikerros on toipumassa. Sinivihreällä Telluksellamme tallustelevat kaksijalkaiset ovat näköjään sittenkin ottaneet ekologisuuden tosissaan. Ainakin osittain. Nyt kun tähän asti biojätteet ovat hyvin aikaa vievän operaation – lajittelun – johdosta suurin piirtein lähes aina joskus silloin tällöin ihan oikeasti menneet sekajäteastian sijaan oikeaan osoitteeseen, niin on vihdoin lupa taas jättää lajittelematta. Huokaistaan kaikki yhteen ääneen helpotuksesta. Niinhän se Yle uutisoi, ei ole enää syytä huoleen, maailma ei kaipaa enää pelastusta. Kierrättäminen on turhaa, puoliksi syödyt makkarat kelpaavat varmasti kaatopaikan nälkäisille rotille. Ostan supernopean auton ja huristan sillä huomisesta lähtien kouluun, vaikka matkan taittaisi todennäköisesti vikkelämmin jalkaisin tai pyörällä aamuruuhkista johtuen. Mutta ihan vain siksi, koska voin. Ekoteko on jo tehty. Vihreä planeetta säilyy ilman minunkin panostustani ja jälkeläiseni saavat sittenkin nauttia puhtaasta ilmasta, vedestä ja luonnosta.
Mutta ennen kuin otetaan ilo irti tästä otsonikerroksen tilan parantumisesta, voisin esittää muutaman kysymyksen. Voiko ihminen koskaan olla tarpeeksi ekologinen? Onko järkeä kierrättää, jos kukaan muu ei sitä tee? Miksen voisi pitää valoja päällä makuuhuoneessa, kun kirjoitan tätä blogia asuntoni keittiössä? Sitä paitsi aamuisin on mukavaa siirtyä peiton alta puoleksi tunniksi kuumaan suihkuun. Siinä veden loristessa herää päivään helpommin. Ja eikö se nyt ole ihan sama, jos muutama muovikääre eksyy biojäteastiaan.
Hyvät ihmiset, aloitan nyt hartaan saarnani, sillä ekologisuus on ollut koko pienen ikäni ja tulee tulevaisuudessakin olemaan minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia. Varautukaa ärsyyntymään, pyörittelemään silmiänne ja puhisemaan itseksenne ruutunne ääressä. Luvassa on vihreää tykitystä.
Äitini on aina opettanut minua ja sisaruksiani lajittelemaan lasit, metallit, biojätteen ja pahvit eri astioihin. Kierrätyksestä on tullut minulle tapa ja siksi esimerkiksi Parkin puutteelliset kierrätysmahdollisuudet häiritsevät minua suuresti. Parkin kierrätysjärjestelmä poistettiin käytöstä toimimattomuutensa vuoksi – vaikka tarjottiin lajittelumahdollisuutta, sitä ei osattu käyttää oikein. Jäsenistömme on lähes 2000 henkinen ja vaikka kaikki eivät käytäkään Parkkia, kierrättämättömyytemme on jo vakavammalla tasolla kuin yhden jäsenen kaiken-voi-laittaa-sekajätteeseen-mentaliteetin aiheuttama ympäristöhaitta. On totta, ettei kukaan voi tehdä muutosta yksin, mutta mitä jos kyse on kahdesta tuhannesta?
Olen myös huomannut Turun kauppakorkeakoulussa järjettömän paperinkulutuksen. En puhu pelkästä tulostuspaperista, vaan myös käsipaperista. Kenenkään kädet eivät ole niin valtavat, etteikö yksi – tai no, joissain tapauksissa kaksi – paperia riittäisi kuivaamiseen. Koulumme printterit ovat myös hyvin ahkerassa käytössä. Osaathan printata useamman sivun yhdelle A4-arkille ja tiesithän, että molemmille puolille arkkia on mahdollista tulostaa? Välillä luennoilla törmää professorin tulostamiin havainnollistaviin diagrammeihin, jotka olisi aivan yhtä hyvin voinut näyttää yhdellä PowerPoint-slidella tai ladata Moodleen.
Kuinka saisimme koulustamme ympäristöystävällisemmän? Liikkeen tulee lähteä meistä opiskelijoista kuin myös koulumme henkilökunnasta. Oman asenteemme muuttaminen ekologisuutta kohtaan on ensi askel suuremman haasteen selättämisessä. Kulutustottumuksien muuttaminen on meistä kiinni. Ekonomin ei tarvitse kasvaa muottiin, jonka mukaan maksimaalinen kulutus on tärkein saavuteltava asia. Vaikka dollaritkin ovat vihreitä, hyvinvointi ei synny pelkästään materiaa haalimalla; ympäristön tuhoaminen ei voi olla hyvinvointiyhteiskuntamme perustana. Toivonkin teiltä, jotka ette vihreän tykityksen alkaessa lopettaneet tämän kirjoituksen lukemista, että pohtisitte ja kertoisitte, mikä Turun kauppakorkeakoulussa on vikana ekologisesta näkökulmasta katsottuna. Mitä voitaisiin parantaa?
Perun siis sanani. Maailma kaipaa edelleen pelastusta ja ekoteko on jotain pysyvämpää ja jatkuvampaa kuin kirpparilöytö H&M:n alelaarin aarteen sijaan. Meistä jokainen varmasti toivoo, että omat lapsemme saavat nauttia samoista luonnon tarjoamista resursseista kuin mekin olemme saaneet. Otetaan siis itseämme niskasta kiinni yhteisen hyvän vuoksi. Ihan siksi koska voimme.
Laura Vähäsaari, Turun KY:n hyvinvointi- ja tutorointivastaava
Latest Comments