Pimeänä, synkkänä, värittömänä ja lumettomana talviaamuna saapuu joukko opiskelijoita Turun kauppakorkeakoulun ovista sisään. Jätettyään naulakkoon täysin uniikin, mustaa hohkavan villakangastakin, on aika mennä luentosaliin. Istuessaan luentosalissa opiskelija katsoo ympärilleen ja miettii, onko hän edelleen ulkona vai miksi kaikki näyttää niin samalta. Hän varmistaa ettei hän ole enää unessa, eikä sisätilan lämpötila tai tuulisuus vastaa ulkona olevaa säätilaa. Hän huomaa vallitsevan värimaailman, kylmiä synkkiä värejä; mustaa, sinistä, harmaata.

Kävellessä koulumme käytävillä on nähtävissä selvä trendi pukeutumisessa. Pääosin vallitsee synkät, tummat värit sekä muutenkin erikoisempaa pukeutumista on vaikeampi löytää. Lähes tuntuu siltä että Stockmannin Oneway-osasto on kielletty kokonaan, ja suuntana on miesten ja naisten pukeutuminen. Mihin onkaan kadonnut pirteät ja kirkkaat värit kuten punainen, keltainen, pinkki, turkoosi ym.? En ihmettele, että muissa tiedekunnissa pidetään kauppislaisia stereotyyppisenä neule/kauluspaita-väkenä. Pientä vaihtelua tuovat onneksi espoolaishuivit kaulan ympärillä neuleen kanssa.Tosin jos asiaa miettii tarkalleen niin jostainhan niiden stereotypioiden on muodostuttava.

Tottakai ollessamme tässä nimenomaisessa koulussa tulee vastaan päiviä ja tilanteita, jolloin on oltava vähintään smart casual-koodiin sopivat vaatteet päällä. Väittäisin kuitenkin, että LRYB- tai TJ5-luento eivät ole näitä tilaisuuksia. En uskoisi, että yksikään opettaja arvioi tuloksiasi sen mukaan istutko tunnilla kirjavassa RipCurlin hupparissa vai mustassa Hilfigerin neuleessa, etenkään kun tenteihin ei toistaiseksi tarvitse liittää omaa kuvaansa. Miksei koulussa voisi kävellä college-housuissa? Enemmän ehkä odotan kuitenkin, että onepiece-muoti saavuttaisi Kauppakorkeakoulun pukeutumisessa.

YTHS teetti Turussa muutama vuosi sitten tutkimuksen, jonka tuloksista selvisi, että Turun Kauppakorkeakoulussa on ihmisillä suhteutettuna opiskelijamäärään kaikkein eniten ulkonäköpaineita. Onhan kuitenkin tavoitteenamme tulla koviksi bisnesnaisiksi ja -miehiksi, joten ymmärrän tutkimuksen tuloksen. Kuitenkaan jokainen päivä käytävillä ja tunneilla ei ole työhaastattelua, joten miksei voisi olla värikkäissä, mukavissa vaatteissa ilman meikkiä parantamassa aikaansa konttauksessa Mercan päästä päähän?

-Santeri Laine

Kirjoittaja on TuKYn hallituksen hyvinvointi- ja tutorointivastaava 2012.