Rantaa vai cityä? Belgialaiset ranskalaiset vai jotain, josta et tiedä, mitä syöt? Haaveena kunnon kulttuurishokki vai missio prepata rennosti ruotsia? Vaihdossa usein odottamaton kohtaa sinut yllättäen, ja odottamattomasta tulee odotettua. Näin voi käydä, kun lähtee Yhdysvaltoihin vaihtoon, alunperin mustille perustettuun yliopistoon. HBCU, lyhenne ja Jenkeissä käytetty yleistermi sisällissodan jälkeen mustien kouluttamiseksi perustetuista korkeakouluista (Historically Black College and University), joissa yhä tänä päivänä valtaosa opiskelijoista on afroamerikkalaisia. HBCU:n vastakohta? PWI; Predominately White Institusions. Tutta huttua? Juu tai ei, vaihdossa tuntemattomasta tulee pian tuttua ja odottamattomasta hetken päästä odotettua. HBCU vs. PWI youtubeen, ja lupaan, että hittejä tulee ja tiedän Jenkeistä jotakin enemmän kuin ehkäpä äitisi!
Sain itse viettää yliopistoajan mielenkiintoisimman lukukauden keväällä 2014 parhaiden hampurilaisten luvatussa maan itärannikolla Pohjois-Carolinan osavaltiossa, osavaltion #2 HBCU:ksi rankatussa, Winston-Salem State Universityssä. Olin yliopiston kevään ainoa vaihto-opiskelija ja yksi muutamista kampuksella asuvista valkeista. WSSU perustettiin vuonna 1892 kouluttamaan mustia opettajia, mistä koulu on tähän päivään mennessä kasvanut monipuoliseksi kandi- ja maisteritutkintoja tarjoavaksi yliopistoksi. WSSU on HBCU:na luonnollisestikin kulkenut rotuerottelun ajasta aina läpi kansalaisoikeusliikkeen (Civil Rights Movement) tähän hetkeen tarjoten mahdollisuuksia sosiaaliseen liikkuvuuteen yli yhteiskunta luokkien, ja ennen kaikkea tilaisuuden opiskella niille, jolla tähän ei mahdollisuutta (huom. kotimaassaan) aina ole ollut. Koulun motto: “Enter to learn, depart to serve” on mantra, joka sinulle jäisi mieleen, vaikka vain sattuisit hengailemaan kampuksella – vahingossa. Sivistä itseäsi tänään ja yllätä ystäväsi päivällä lounaalla Montussa tai työpaikan kahvihuoneessa knoppitiedollasi, ja kuuntele Elwood Robinsonin lyhyt TED-talk HBCU:n historiasta ja merkityksestä tästä, mikäli kiinnostuksesi nyt heräsi: https://www.youtube.com/watch?v=rJwlBVA7GU4. HBCU on täysin omanlainen yhteisönsä ja tarjoaa yhden parhaista ja mielenkiintoisimmista ikkunoista ymmärtää amerikkalaista ja samalla afroamerikkalaista kulttuuria huomattavasti pintaa syvemmältä. Kampuksella joudut olemaan jatkuvasti ”kulttuurituntosarvet” koholla arvioiden, onko kyseessä pääosin mustien vai yleisesti amerikkalaisten jakama kulttuuri, mikäli et halua tehdä supernaiiveja yleistyksiä vaihtoyliopistosi maan kulttuurista. Tilanne on vähintään herkullinen, eikä sitä kannata jättää käyttämättä, vaikka Harvardin tasoista opetusta tuskin on luvassa.
Kauppiksessa koemme usein helpommaksi olla näyttämättä heikkoja puolia toisillemme, eikö vain? Tässä blogitekstissä haluan kuitenkin olla rehellinen, sillä rehellisyys vapauttaa usein muita rehellisyyteen. Kulttuurillisesti HBCU:ta rikkaampaa kokemusta vaihdosta en olisi osannut toivoa. Kuitenkin ensimmäiset kaksi kuukautta hakkasin päätäni täysillä seinään lukuisten ja vielä lukuisimpien asioiden kanssa. ISEP:in kautta yritin jopa vaihtaa yliopistoa puolentoista. Niin huonosti moni asia toimi aluksi yliopiston puolelta. Oikeastaan muu kuin pyykkikoneet dormin alakerrassa eivät toimineet ”helposti”. Lisäksi opiskelijoiden puolesta vastaanotto ei ollut liian utelias tai kiinnostunut, ja ympärille ei sattunut sosiaalista pelastusrengasta muista vaihtareista. Näin ollen yliopistolla pääsi vielä testaamaan omia ihmissuhdetaitojaan, saadakseen ympärilleen muutamia ystäviä. Vaikka yliopiston intresseissä ei ollut vaihtar(e) ille tarkoitetun ohjelman järjestäminen, eikä huolehtia liikaa vaihtarin tarpeista, en antaisi vaihdon aikaisia hetkiä edes pyydettäessä pois. Merkityksellistä ei lopulta kuitenkaan ollut, kuinka hyvin omat odotukseni vastasivat todellisuutta. Sen sijaan merkitystä oli sillä, mitä vaihdosta jäi itselleni käteen.
Ensimmäisillä viikoilla oman pääaineeni kurssit peruttiin ensimmäisten luentojen jälkeen. Loistavaa, vai mitä? Ei todellakaan, mutta otin selvää, mitä voisin lukea ainoastaan WSSU:ssa, enkä Turussa. Hieman haastavan kurssienvaihto-operaation jälkeen (kyllä, unohdamme usein Suomessa ajelevamme opiskelumaailman Ferrarilla, kun monilla on käytössään Fiat tai jossakin vielä hevoskärryt – tai ehkäpä vain toisten rakkaus byrokratiaan erottaa meidät muista? Mutta kyllä, NettiOpsu kaikessa heikkoudessaankin voi osoittautua yllättävän vahvaksi, kun sopiva vertailukohta löytyy) täyttyi jenkkiopiskelutahdin tapaan 5 kurssista, mikä suomalaiseen rytmiin verrattuna voi tuntua erittäin kevyeltä. Näistä kursseista kolme liittyi täysin afroamerikkalaiseen kulttuuriin, mielenkiintoisimpana ”The History of the Black Church”. Kurssin ensimmäisellä tunnilla, jonne muutaman viikon kurssin alkamisesta tulin, pohdimme aluksi, kuinka monen kotona on mustan vai valkean Jeesuksen kuva. Aivan – näinkin voi ajatella! Itselleni Jeesus oli ollut aina hyvinkin valkea. Oman ajattelun rajoittuneisuus: Check. Syväsukellusta mustien sielunmaisemaan vauhdittivat kurssit Afroamerikkalainen kulttuuri ja kulttuurien väliseksi psykologiaksi nimetty kurssi, jossa pohdimme, miten mustat tänä päivänä voivat kehittää Jenkeissä ”positiivisen mustien identiteetin” (Dilemmaa tiivistää neljään minuuttiin hyvin Harvardin mustien opiskelijoiden kampanja ”I too am Harvard”. Katsomisen arvoinen. https://www.youtube.com/watch?v=uAMTSPGZRiI). Vaikka yhtäkään kurssia näistä en ennen lähtöä osannut ”odottaa”, olen äärimmäisen kiitollinen kaikista. Odottamattomat kurssit avasivat aivan uudenlaisen ikkunan ymmärtää elokuvistakin tuttua jenkkikulttuuria, jota muuten en olisi ehkä näin syvällisesti joutunut pohtimaan. Rohkaisuksi kaikille, jotka lukevat vaihdossa kursseja kaupallistenaineiden ulkopuolelta: kulttuurien tuntemus maksaa itsensä aina työmarkkinoilla takaisin, eikä yleissivistys ole koskaan pahaksi!
Mietitkö tällä hetkellä, että eikö olisikin ollut fiksumpaa mennä yliopistoon, jossa hommat niin sanotusti hoituvat? Miten tämä kaikki hyödytti kauppatieteilijää? Kuten tiedämme, oikea elämä on excelin ja katelaskennan ulkopuolella. Vaihdossa on kuitenkin viime kädessä aina kyse siitä, että astumme ulos omalta mukavuusvyöhykkeeltämme, ja asetamme itsemme alttiiksi kasvulle. Kuinka paljon haluamme kasvaa ihmisinä, sen jokainen määrittelee itse. Mukavuusvyöhykkeellä kuitenkin harvemmin joudumme kyseenalaistamaan ajattelumme. Kuten ei ensi kesän sixpack tai bikinipeppu treenaamatta harvoin kasva. Epämukavuusalueella oleminen, oli se salilla maksimitoistojen viimeiset sarjat tai vaihdossa oman itsensä ja uusien asioiden kohtaaminen, vauhdittaa usein kasvuamme eniten. Kodin rutiineissa on hyvin helppo pysyä tutussa ja turvallisessa, mutta vaihdossa kaikki kohtaamamme on aluksi harvemmin täysin ”tuttua” ja ”turvallista”. Kun matkaamme maailman ääriin ymmärtääksemme ja löytääksemme jotakin uutta, huomaammekin matkaavamme samalla itseemme ja ehkä hetken päästä löytävämme jotakin uutta itsestämme. Ehkäpä henkinen kanttimme on kasvaa, ja tiedämme hieman paremmin joltakin osin, ketä olemme ja mitä haluamme. Kolme vuotta kv-tuutorina olleena, lukiovaihdon tehneenä ja kahdeksan vuotta AFS-vaihto-oppilasjärjestön vapaaehtoisena toimineena muistuttaisin meitä kaikkia, että juuri tästä on vaihdossa kyse. Ei koskaan siitä, mitä muut näkevät vaihdostasi ulkopuolelle, vaan siitä, mitä kannat sydämessäsi ja ajatuksissasi mukanasi kotiin. Some tarjoaa tänä päivänä hienon mahdollisuuden pitää yhteyttä, mutta sinä, joka olet juuri maailmalla tai olet palannut, älä koskaan vertaa omaa kokemustasi muihin tai pode huonoa omaa tuntoa päivistä, joista ei ollut mitään some-julkaisukelpoista. Tai huonommuudentuntoa niistä päivistä, jotka rehellisesti tuntuivat huonoilta ja ikäväkin saattoi yllättää. Ne olivat päiviä, jotka saattoivat kasvattaa aivan vahingossa, täysin huomaamattasi.
Vaihdossa ollessa on myös hyvä muistaa kulttuurishokkikäyrän logiikka. Ensin ihastumme, sitten vihastumme, sitten arvioimme, minkä jälkeen hyväksymme. Näiden kaikkien kohtien läpikäyminen on hyvin suotavaa, sillä ilman tätä prosessia syvempää sopeutumista harvoin tapahtuu ja tätä kautta kulttuurisensitiivisyytemme pääsee kasvamaan. Kun peilaamme kohdekulttuurin arvoja omiimme, haastamme oman ajattelumme ja havaitsemme näkevämme oman ”boksimme” ulkopuolelle. Vaihdossa ei kuuluisi murehtia, jos jokainen päivä ei tunnu ”yhtä hyvältä”. Vaikka joskus aika voi olla loputonta biletystä Madridin yössä tai upean rentoa surffausta Ranskan Guadaloupen rannoilla, joku toinen voi maasta riippuen kohdata haastavampia tilanteita. Tällöin vaarana on vahingossa potea huonoa omaatuntoa, onkohan vaihto yhtä onnistunut kuin toisten. Vain sinä tiedät sydämessäsi, mitä tuot mukanasi kotiin, ja mitä alun perin lähdit hakemaan.
Itse sain kevään loputta huomata päässeeni syvemmälle sisälle maan kulttuuriin ja osaksi paikallista yhteisöä kuin koskaan olisin uskaltanut toivoa tai kuvitella. Täysin odottamattomasta olikin tullut odotettua. Vaikka keväällä reissatessa klassikko Jenkki-kohteissa Grand Canyonilla tai Las Vegasissa, ja Spring Breakillä saavuttaessa 14 tunnin road tripin jälkeen Floridaan, sain toki omat instahetkeni. Paljon tärkeämpää kuitenkin oli, mitä mitä ajatuksia sain tuoda mukanani kotiin ja sydämen tasolla olin oppinut.
Jos et vielä ole ollut vaihdossa, sinulla on upea mahdollisuus käytettävissäsi ja lähteä upealla tavalla ulos omalta mukavuusvyöhykkeeltäsi. Sinne kuitenkin palaamme taas pian! Mikäli olet jo palannut tai olet palaamassa pian, kv-tutorointi on yksi ehdottomasti parhaita tapoja lievittää vaihdon jälkeistä masennusta ja jatkaa kotikansainvälistymistä. Terry Pratchettin sanoin: “Coming back is not the same as never leaving.” Let’s challenge ourselves for a new growth!
XoXo,
Anne Dahl
Vuosikurssi 2011
Tietojärjestelmätiede
Mikäli olet tällä hetkellä kiinnostunut Yhdysvaltoihin vaihtoon lähtemisestä, tässä vielä lyhyt oppimäärä Jenkeissä opiskelusta ja Turun Yliopiston tarjoamista vaihtomahdollisuuksista:
1.Kauppakorkeakoulun oma vaihtopaikka Kansasissa, Emporia State Universityssä, ISEP-ohjelma tai itse hankittu ja rahoitettu opiskelupaikka esim. Kilroyn kautta.
2. Moni klisee Yhdysvalloista pitää paikkansa.
3. Suomalaisen on hyvä muistaa aina arjessa, että ”Hey How’re you?” Tai ”Hey Wazup?” on suomalaisten versio hiljaiselle pään nyökäytykselle tai tervehdykselle ”Moi!”. Tähän ei ole koskaan tarkoitus vastata, mitä oikeasti kuuluu, vaan moikata vain iloisesti vastatervehdykset. Karjalaisilla juurilla small talk ei tuottanut itselleni koskaan ongelmia ja usein erehdyin puhumaan paljon paikallisten päälle, jotka kunnioittavat valtavasti toisten puheenvuoroa. He eivät välttämättä usein, tai juuri koskaan keskity tai kuuntele oikeasti, mitä sanot, mutta jos he eivät ole vihaisia sinulle, he antavat sinun aina puhua loppuun asti. Keskeyttäminen tuntuu olevan ainakin Etelässä hyvin epäkohteliasta.
4. Yliopisto maailma voi olla myös suomalaiselle kohtuullinen shokki myös akateemisesti, kun opiskelijat saattavat olla tottuneet perustelemaan vastauksensa osakseen omilla mielipiteillään. Lähdekritiikki ontuu, ja kulttuurissa omilla mielipiteillä on merkitystä.
5. Opettajan jakamat ”study guidet” ennen tenttiä eivät ole myöskään urbaani legenda. Tunneilla passiivisen kuuntelun sijaan opiskelijoilta odotetaan meillä yläasteelta ja lukiosta tuttua aktiivista osallistumista keskusteluun. Kandin ja gradun kirjoittamiseen valmistautuvien suomalaisten on usein vaikea myös hyväksyä, että edes kaikissa maisteriohjelmissa ei vaadita Pro Gradun tai kandin kaltaisen lopputyön kirjoittamista.
6. Opiskelun rytmi on erilainen. Kurssin aikana opiskellaan tasaisesti, ja välikokeiden jälkeen viimeinen loppukoe ei yleensä ole kova ponnistus, kun kurssin aikana on koko lukukauden joutunut tekemään töitä eri tehtävien muodossa. Loppukokeen painoarvo arvosanasta voi olla esimerkiksi vain 20%, jolloin kaikilla arvosanaan vaikuttavilla töillä on merkitystä (töiden painoarvo kurssiarvosanasta ilmoitetaan usein etukäteen).
7. Opiskelun tempo on huomattavasti kevyempi, sillä lukujärjestystä ei ole mahdollista täyttää 10 kurssilla ja hautautua tenttipinon alle vapun jälkeen. Sen sijaan kursseja voi ottaa usein vain 4-7. Itselläni oli viisi, eikä opiskelu ole aikoihin ollut niin helppoa. Myös urbaanilegenda, että suomalaiset saavat helposti hyviä arvosanoja pitää paikkansa, vaikka kielikokeesta et olisikaan ennen lähtöä saanut lähellekään täysiä pisteitä.
8. Jos mustien yhteisössä ollaan, uskonto on perinteisesti erittäin tärkeä osa afroamerikkalaisten kulttuuria. Suosittelenkin lämpimästi testaamaan ja käymään mustien mukana sunnuntaina kirkossa, jos mahdollista!
9. Ruoka pilkotaan veitsellä ja haarukalla, mutta syömiseen käytetään pelkkää haarukkaa. Eurooppalaisilla voi tuottaa aluksi vaikeuksia hyväksyä tämä, mutta pian huomaa itsekin unohtaneet veitsen käytön. Opiskelijat näyttivät ainakin rakastavan pillillä juomista – roskan määrästä ei siis kannata hämmästyä. Ekologinen ajattelu ei ole vielä aivan samalla tasolla iskenyt Jenkeissä läpi, kuin vanhalla mantereella.
10. Koska kävelyteitä ei aina ole ja välimatkat ovat usein hyvin pitkiä, auto on useimmiten välttämättömyys liikkuessa kampuksen ulkopuolelle. Kannattaa jenkeissä vaihdossa olleessa olla hyvää pataa paikallisten kanssa, jotka voivat tarvittaessa heittää sinut tarvitsemaasi paikkaan.
11. Amerikka on tippikulttuuri – kysy paikallisilta, miten paljon missäkin.
12. Suomalaisille vaikeinta on usein ymmärtää, milloin Jenkit tarkoittavat puhuessaan mitä sanovat, ja milloin eivät. Jos se ehdottavat sinulle kahville lähtöä, suomalaisen kannattaa vasta innostua, kun he oikeasti kysyvät ja yrittävät sopia päivää, milloin sopisi. Pelkkä ”Hey let’s have coffee one day” on ”one day” ennen kuin ehdottaja todella ehdottaa sinulle jotakin aikaa, joka hänelle kävisi. Suomalaisia meidän on vaikea usein heti hahmottaa paikallisten logiikkaa tässä. Jenkkikulttuuri tai – kommunikaatio näyttäytyy suomalaiselle herkästi ”pinnallisena”, vaikka kyseessä on vain heidän kulttuurinorminsa ja näkemyksensä ystävällisyydestä. Jenkit vaikuttavat meistä helposti pinnallista, vaikka heidän ”pinnallisuuskerroksena” on vain paksumpi kuin meidän, joille vastaan tuleville hymyileminen on kohtuullisen vaivaannuttavaa!
13. Jääpalat ja ilmainen refill? Suomalaisia usein hämmästyttävä mysteeri. Miksi juomalasi täytetään usein puoliksi jääpaloilla? Suurimmassa osassa maata ilmasta voi olla hyvinkin kuuma, eikä juomasi säily kauan kylmänä ilman noita ihmepaloja. Ja koska jääpaloja on paljon, ilmainen santsikin on looginen.
14. Matkustelu lukukauden aikana: Yhdysvallat on maantieteellisesti Eurooppaa suurempi, ja kursseilla vaaditaan usein täyttä läsnäoloa (vaikuttaa lähes aina kurssiarvosanaan), jolloin matkustaminen kannattaa suunnitella huolellisesti ennen vaihtoa, vaihdon jälkeen tai loma-aikoihin. Auton vuokraaminen on usein helpoin tapa tutustua lähialueeseen esimerkiksi muiden vaihtarien kanssa, jolloin kansainvälisen ajokortin hankkiminen http://www.autoliitto.fi/matkailu/asiapaperit/kansainvalinen-ajokortti/) on kortin omaavalle suomalaiselle erittäin järkevää. Bensa kun ei maksa paljon mitään.
Latest Comments