Salut! Olen Laura, 3. vuosikurssin markkinoinnin pääaineopiskelija ja olen tällä hetkellä vaihdossa Angersissa, Ranskassa. Lyön vetoa, että kukaan teistä ruudun toisella puolella olijoista ei ole kuullut Angersista, jonka kyseistä maata tunteva kaverini kertoi olevan “Ranskan Kouvola”. Totuus ei kuitenkaan ole aivan niin karu; Angers (lausutaan an-zhee) on suurinpiirtein Turun kokoinen, elämää täynnä oleva opiskelijakaupunki Loiren laaksossa, joka on kuuluisa linnoistaan ja viineistään.
Hain Ranskaan vaihtoon pääasiassa kielen perässä, sillä olen opiskellut tätä rakkauden kieltä viidennestä luokasta asti. Taitotaso ei kuitenkaan ollut missä sen noitten vuosien jälkeen olisi pitänyt olla – uskalsin hädintuskin avata suutani McDonaldsissa Pariisissa ja silloinkin sain tilaamieni ranskalaisten perunoitten tilalla vesipullon. Valitsin pienemmän kaupungin myös osaksi tämän takia; Pariisin kansainvälisyyden takia kielitaitoni ei olisi päässyt kehittymään. Toisekseen olen myös mukavuudenhaluinen – täällä pystyn asumaan järkevän kokoisessa kämpässä keskustan läheisyydessä (mikä ei olisi Pariisissa tullut kuuloonkaan hintatason takia).
Ennen Ranskaan saapumistani minulla oli joitakin ennakko-oletuksia.
Ensimmäinen oli, että ranskalaiset ovat erittäin kiintyneitä patonkeihin ja leivoksiinsa. Tämä on täysin totta; joka aamu lähileipomoon on ulos asti ulottuva jono ja kaduilla näkee teinejä kantamassa kainalossaan jättipatonkeja kotiin vietäväksi. Ruoka ja juoma ovatkin parhaita asioista Ranskassa – croisantit, etanat, juustot ja halvat mutta hyvät viinit vievät kielen mennessään. Jos joku tietää salaisuuden siihen miten ranskalaiset pysyvät tästä huolimatta niin laihoina, laittakaa viestiä!
Toinen oletukseni oli, että Ranskassa muoti on number one ja kaikki pukeutuvat huolella. Tämä oli väärä; Pariisissa näin onkin, mutta täällä opiskelijakaupungissa ei olla niin tarkkoja. Verkkarit eivät ole harvinainen näkymä katukuvassa.
Kolmas oletukseni oli, että byrokratia on mahdotonta. Byrokratiaa on, mutta ei niin paljoa kuin odotin. Täällä kuitenkin laahataan teknologian hyödyntämisessä paljon Suomen perässä; kaikkialla vaaditaan käteistä, suurimmassa osassa kaupoista voi maksaa shekillä ja pankilta tulleiden turhien korttien ja tiliotekirjeiden määrä täyttäisi kokonaisen lipaston.
Näitten lisäksi en oikein tiennyt mitä odottaa; ehkä senkin takia kulttuurishokkia ei tullut lainkaan. Ainoa jatkuva hämmennyksen aihe on ranskalaisten jatkuva tervehtiminen; täysin tuntemattomat tervehtivät kohteliaasti kun kohtaamme julkisen vessan ovella tai astuessamme samaan hissiin. Rujona suomalaisena en ole tähän tottunut eikä se iloinen “Bonjour” ole vielä refleksi.
Maana Ranska on upean monipuolinen; nähtävää on enemmän kuin ehtii kiertämään, Pohjois- ja Etelä-Ranska ovat kuin yö ja päivä ja mahdollisuuksia on loputtomasti. Angers kaupunkina on sympaattinen, vaikkakin hieman pieni eikä täällä ole esimerkiksi yhtäkään yökerhoa. Mutta haittaako kumpikaan kun maailman kaunein kaupunki, Pariisi, on puolentoista tunnin junamatkan päässä?
Opiskelen ESSCA-nimisessä yksityisessä “business schoolissa”. Koulussa on paljon vaihto-oppilaita ja yleensä kurssiemme osallistujista puolet ovat ranskalaisia ja puolet vaihto-oppilaita. Tämän ansiosta olen tutustunut joihinkin ranskalaisiin, joka on asia jota jotkin vaihto-oppilaat eivät pääse kokemaan. Koulussa on pari opiskelijajärjestöä, jotka järjestävät bileitä tai harrastavat urheilua (koululla on mm. oma koripallojoukkue). Vaihto-opiskelijoita pyritään saamaan mukaan toimintaan aktiivisesti. Me kuitenkin yleensä keksimme omaa tekemistä; en ole koskaan matkustanut näin paljon elämässäni! Madrid, Lissabon, Rooma, Venetsia, Amsterdam, Nizza, St.Tropez… Somesta päätellen en juuri koulua käykään! Ranska onkin hyvä solmukohta matkustaa ympäri Keski- ja Etelä-Eurooppaa.
Kurssit ovat, kuten olen muiltakin TSE:n vaihto-oppilailta kuullut, melkein naurettavan helppoja. Lähes kaikki kurssit ovat Y-kurssiemme kaltaisia (paikalliset opiskelijat valitsevat pääaineensa vasta maisterissa). Tehtävää riittää jonkin verran, mutta kurssit itsessään eivät ole varsinaisesti olleet älyllisesti haastavia eikä opetus ole kovinkaan tehokasta. Perusluento kestää yleensä kolme tuntia, joka välillä tuntuu turhan pitkältä. Ensimmäinen puolitoista tuntia on luennointia ja toinen esim. case-harjoituksia.
Mitä minulle siis jää käteen tästä vaihtolukukaudesta parin ylimääräisen patonkikilon lisäksi?
Ensimmäisenä tulee mieleen ranskan kielen mieletön parantuminen. Enää en pelkää puhua ranskaa – eilenkin toimin 40 minuutin ajan epävirallisena ranska-englanti-kääntäjänä ystäväni lääkärikäynnillä.
Toiseksi, ihmiset. Olen tavannut aivan upeita ihmisiä ympäri maailmaa ja jo kahden kuukauden jälkeen voi sanoa että he ovat jo ystäviä, eivätkä vain “vaihtarikavereita”. Olemme kokeneet huikeita seikkailuita yhdessä ja lisää on tulossa. Uskon ja toivon että pysymme vielä hyvissä yhteyksissä vaihdon jälkeen! Olen ainoa pohjoismaalainen vaihto-oppilas mutta se ei ole haitannut ollenkaan, päinvastoin.
Kolmanneksi, seikkailunjano. Tämä kokemus on saanut minut ymmärtämään, että minun on seurattava unelmiani ja uskallettava astua pois mukavuusalueeltani. Suomeen palaamisella ei ole vielä mikään kiire!
Pariisin iskujen jälkeen monet kysyivät minulta, miten uskallan lähteä Ranskaan. Ymmärsin heidän huolensa, mutta mielestäni että pelolle ei pidä antaa jalansijaa. En myöskään usko, että kiikkustuolissa ajattelen “Onneksi en lähtenyt Ranskaan, sillä jotainhan olisi voinut ehkä sattua! Kyllä on parempi että pysyin täällä Suomen Turussa”.
Tulevaisuudessahan kadumme enemmän asioita joita emme ole tehneet, kuin niitä joita olemme. Eikös?
À bientôt!
Bisous bisous,
Laura Väyrynen
Vuosikurssi 2013
Markkinointi
Kuvia:
Latest Comments