Vuoden opettaja julkistettiin TuKY:n vuosijuhlilla 22.10.2010. Valinta tapahtui keväällä teetetyn opiskelijakyselyn tulosten perusteella. Selkeästi eniten ääniä (n. 16%) keräsi espanjan lehtori Kristina Lindgren.
Allekirjoittanut pääsi pestinsä puolesta toimittamaan ensionnittelut (ja samalla kutsun vuosijuhliin huomionosoitusten jakoon) ja ilokseen todistamaan Lindgrenin yllätystä ja liikutusta. Tuore Vuoden opettaja kertookin kyyneleiden olleen lähellä.
Kysyttäessä opetustaustastaan, Lindgren kertoo, ettei hänestä edes pitänyt tulla opettajaa, vaan tutkijanura oli haaveissa. Espanjan-vaihtonsa aikana häneen kuitenkin otettiin yhteyttä ja pyydettiin ranskan opettajan sijaisuuteen. Kokemus ei ollutkaan niin kamala, sillä hän koki itsekin nuorena ihmisenä opettamisen keskustelevana yhteistyönä. Hän kertoo aloittaneensa uransa ranskan opettajana, ja opettaneensa melkein koko uransa (18 vuoden) ajan yliopistossa, mutta aluksi myös työväenopistoissa ja milloin missäkin. Hän kertoo uransa olleen tiivisti sidoksissa TuKKK:n ensimmäisen romaanisten kielten lehtorin Leena Airon elämään ja uranliikkeisiin, sekä saaneensa tältä niin opetusmateriaaleja kuin suuret määrät kannustustakin. Muun muassa tulo lehtoriksi Turun kauppakorkeaan oli Airon kannustama.
Omasta opetuksestaan Lindgren kertoo, että kun peruskursseilla on määrätietoisesti puskettava eteenpäin, on valinnaisilla kursseilla onneksi enemmän aikaa keskustelulle. Tästä hän kertoo oppivansa paljon itsekin, opiskelijoita ja heidän mielipiteitään kuulemalla. Merkittävimmäksi motivaattorikseen Lindgren mainitsee yllätyksellisyyden, ja sen, ettei mikään päivä ole samanlainen kuin toinen. Paljon on tietysti myös ryhmästä ja sen aktiivisuudesta kiinni. Mieleenpainuvia hetkiä ovat, kun etenkin itseään vähätelleen opiskelijan huomaa ymmärtävän, ns. näkee lampun syttyvän.
Omia opiskeluaikojaan Lindgren muistelee lämmöllä, ja kertoo olleen ihanaa, kun pääsi vihdoin opiskelemaan sitä, mitä halusi, eli hänen tapauksessaan vaihtelevasti pääaineena olleita espanjaa, ranskaa ja englantia. Mahtavinta hän kertoo olleen sen, kun sai ensimmäistä kertaa eteensä syntyperäisiä opettajia, joissa yhdistyi ammattitaito ja vahva persoonallisuus. Mieleen ovat painuneet myös opettavaiset keskustelut omien opettajien ja pienryhmän kesken.
Loppuun Lindgren lähettää vielä opiskelijoille terveisiä, että korkeakoulussa kielten opinnot ovat mahdollisuus uuteen alkuun, vaikkei lukiossa niin hyvin olisi mennytkään. Näin ollen kieliä ei missään nimessä pitäisi turhaan ujostella tai pelätä.
Latest Comments