Turun KY ja muut turkulaiset opiskelijajärjestöt tarjoavat jos jonkinlaista ohjelmaa vappuviikolla. Perinteisesti suurimmat ja näkyvimmät tapahtumat ovat olleet vappuaaton lakitus Taidemuseonmäellä, SikaWappu Montussa ja vappupäivän piknik Vartiovuorenmäellä.

VAPUN OPISKELIJAPERINTEITÄ

Vapun alkuperä

Suomenkielen sana vappu on peräisin germaanisesta Valpurista, Walburg. Walburg oli 700-luvulla Baijerissa elänyt abbedissa, joka julistettiin pyhimykseksi hänen nimipäivänään, 1. toukokuuta. Tämä sattui taas sopivasti vanhan esikristillisen juhlapäivän paikalle, kuten kaikkien muidenkin merkittävien juhlapäivien kohdalla on oudosti ollut tapana tapahtua. Meillä Suomessa sanan esikristillinen merkitys on kuitenkin varmasti paremmin säilynyt kuin tämä uudempi kristillinen merkitys. Keski-Euroopassa toukojuhlaa vietettiin aiemmin suurena juhlana ja toukoyö vieläkin muistetaan noitien juhlayönä.

Suomalaisia vappuperinteitä

Vappuna ja vapunaattona paikat ovat erityisesti kesän vieton aloittavien teekkareiden sekä muiden opiskelijoiden valloittamia. Vappupäivänä monilla lapsiperheillä on perinteenä ostaa vappuilmapalloja lapsille. Helsingissä Esplanadi sekä Kauppatori ovat yleensä täynnä erilaisia kojuja. Kojuissa myydään usein vappuun liittyvää karnevaalitavaraa.
Simaa pidetään vappuun liittyvänä juomana. Vappuun kuuluvia ruokia ovat mm. tippaleivät, perunasalaatti ja nakit. Suomessa perheet menevät usein yhdessä vappuna lounaalle johonkin ravintolaan.

Menneinä vuosikymmeninä vappu oli nykyistä korostuneemmin työväen juhla. Silloin olivat vappumarssit ja -kulkueet sekä poliittiset puhetilaisuudet yleisiä. Mutta 1900-luvun taitteessa osa Suomen työväenliikkeen toimijoista kannatti perinteisiä työläisten kävelyretkiä kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina, koska kansainvälistä toukokuun ensimmäistä pidettiin liian kylmänä ulkotapahtumiin. Tämä kanta jäi kuitenkin vähemmistöön.

Haalarin historia ja taustoja

Haalareiden käyttö opiskelijoiden bilevarusteena alkoi 1970-luvun puolella ruotsalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Siellä pitkään käytettyjen "spyfrack"ien asema ei ole kokonaan kadonnut, mutta noihin aikoihin opiskelijamäärien kasvun myötä tarkoitukseensopivien vanhojen frakkitakkien saatavuuden saattaa kuvitella huonontuneen ja jossain yhteydessä on joku Svea-mamman tulevaisuuden toivo ilmeisesti saanut ajatuksen käyttää haalaria. Ruotsalainen muistitieto kertoo tämän tapahtuneen joko Chalmersin (Göteborg) tai KTH:n (Tukholma) teekkareiden parissa, mutta mikäänhän ei kai sulje pois mahdollisuutta idean syntymisestä samoihin aikoihin eri paikkakunnilla toisistaan riippumattomasti.

Ruotsissakin haalarit levisivät ensin teekkareiden keskuudessa ja siellä haalareiden "peitto" onkin kattavinta, mutta ovat ne levittäytyneet muidenkin alojen opiskelijoiden keskuuteen hyvin vahvasti. Isommissa, useamman oppilaitoksen ja koulutusalan kaupungeissa paremmin kuin pienemmissä.

Suomeen haalareiden käyttö nykyisessä mielessä rantautui läntisenä vaikutteena 1980-luvun alussa Otaniemen teekkareiden keskuuteen. Fyysikkokillan vappuvierailla KTH:sta oli ollut haalariasustus vuonna 1979 ja se oli herättänyt kiinnostusta. Sähköinsinöörikillan ulkomaanexcursioporukka (Länsi-Saksaan ja Itävaltaan) sai 1980 IVO:lta lainaksi haalarit matkalleen. Asu havaittiin kovin hyväksi ja sellaiset oli myös vuoden 1982 IRA-excursiolla. Lukuvuonna 1982-83 hankittiin sitten ensimmäisiä varsinaisia kiltahaalareita Otaniemessä. Samoihin aikoihin ne levisivät myös muihin teekkariyhteisöihin ja hyvin pian myös kyltereiden ja yliopistolaisten keskuuteen. (esim. metsäylioppilaille 1984)

Vaasan Ylioppilaslehden 6/2003 artikkelin mukaan Vaasassa Laura Sytelä puolestaan sai innoituksen fuksivuonnaan NESU:n Islanninreissulla muiden pohjoismaiden edustajien haalareista ja päätti saada aikaan jotain samanlaista Vaasassakin. Vastustuksesta huolimatta ja omalla riskillään hän tilasi ensimmäiset kuusi haalaria 14.1.1981 ja kaupunkikuvassa lanseeraus oli laskiaisena. Haalariprojekti pysyi Sytelän (nyk. Nummela) hoidossa valmistumiseensa 1984 saakka. Haalareiden pohjoinen maihinnousu oli siis teekkareista riippumaton ja nipinnapin edellä, mutta ehkä hiukan pienempi volyymiltään. Pohjanmaankin kautta tulee kaikenlaista…

Ilmeisesti haalareiden hankinnan varhaisissa vaiheissa ovat Suomen puolella olleet mukana myös "pikku-hankenilaiset", eli ruotsinkielisen kauppaoppilaitoksen opiskelijat – joskaan tästä en ole nähnyt viitemateriaalia tai dokumentaatiota.
Tamperelaiset teekkarit käyttivät 1970-luvulla vappuisin haalareita, jotka olivat ilmeisesti tavallisia työhaalareita ja joiden mahdollisista koristelu- tai virittelytavoista en ole saanut tarkempia lisätietoja. Vielä. Aivan nykyisenkaltaisina opiskelijahaalareina niitä ei kuitenkaan voitane pitää.

Bileasuna haalarit ovat osaltaan olleet olemassa jo ABBA-aikaudella ja Suomessa on tietysti se Marimekon Annika Rimailan luoma ryppypeppuhaalari (kangas Isosuomu) vuodelta 1965, joka on poistunut tuotantomallistosta ajat sitten, MUTTA on nykyisin käytössä (valmistus tilauserinä) Otaniemessä Luolamiesten salaseuralla (tunnettu mm. Wappulehdestä Julkku). Tämän tapauksen historian haluaisin mieluusti kuulla.