Maaherra Rauno Saari

LÄNSI-SUOMEN LÄÄNINHALLITUS

Turun Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan 57-vuotisjuhla (juhlapuhe)

Turku 19.10.2007

Hyvät kuulijat!

Oli ilo noudattaa kutsuanne ja tulla juhlaanne! Ylioppilaskuntaan kerran kuuluneena katselen kiinnostuneena nykyajan ylioppilaselämää sekä millaista roolia ylioppilaat ja ylioppilaskunta pyrkivät ympäristössään ottamaan. Jotkut ylioppilastoiminnan piirteet tulevat kaukaa historiasta. Jokainen sukupolvi luo kuitenkin myös omaa opiskelijakulttuuriaan.

On riemastuttavaa havaita, että tietty mahtipontisuus ja voiman tunne leimaavat ylioppilaselämää sukupolvesta toiseen. Ylioppilaskuntanne nettisivuilla perustellaan viidellä sanalla uusille opiskelijoille, miksi he kuuluvat ylioppilaskuntaan. Neljä näistä syistä on: vaikuttaminen, onnistuminen, elämykset ja ystävät. Kaikki tärkeitä asioita! Mutta yksi syy on muotoiltu yksinkertaisesti. Se on: elämä.

Siinä se on! Ylioppilaskunnalla on voimaa ilmoittaa: Olemme sitä varten, että sinulla on elämä. Kadehdin organisaatioiden johtotehtävissä olleena optimistista ja kokonaisvaltaista otetta perustehtävänne hahmottamisessa ja toteuttamisessa. Me ammattibyrokraatit kalpenemme tällaisen roolinoton rinnalla!

Ettekä te paljoa liioittele. Opiskelijayhteisö on opiskelijalle tärkeä paikka opetella oman elämän haltuunottoa. Ylioppilaskunta antaa – kuten ilmoitatte – mahdollisuuden vaikuttamiseen, onnistumiseen, elämyksiin ja mahdollisuuden saada elinikäisiä ystäviä.

Talouselämässä menestyminen edellyttää usein, että huomaa muutokset ja trendit. Kun edustamme eri sukupolvia, on kiinnostavaa katsoa muutoksia, joita sukupolvien ketjussa on tapahtunut sosiaalisen elämän ja käyttäytymisemme kohdalla.

Edustan itse sodanjälkeisiä suuria ikäluokkia. Silloin lapsuutta ja nuoruutta leimasi jälleenrakennus. Opiskeluaikaisessa toimintaympäristössämme tapahtui suuria muutoksia. Voimantunnossamme olimme muuttamassa maailmaa tavalla, jota toiset vieläkin kauhistelevat, toiset muistelevat huvittuneina.

Vuoden 1968 Ranskan opiskelijamellakoista alkanut ylioppilasliikehdintä rantautui myös Suomeen. Pekka Tarkka kuvasi sitä seuraavasti Helsingin Sanomissa [4.12.2004]: ”kuusikymmenluvun radikalismin aikana me olimme jossain määrin ´samassa leirissä´ siitä huolimatta, että oli suuria mielipide-eroavaisuuksia. 1960-luvulla oli merkillinen tunnelma, että koko ikäluokka tuntui olevan puoluekantaan katsomatta yhtä. Vastustajina olivat väistyvän ajan ihmiset ja heidän kehittämänsä yhteiskunta.”

Opiskelijaradikalismin kaudeksi on laskettu ajanjakso vuodesta 1968 vuoteen 1974. Oma valmistumiseni osui tuohon aikaan.

Poliittinen toiminta ja poliittisen vasemmiston suosion voimakas kasvu opiskelijamaailmassa olivat tuon aikakauden piirre. Ylioppilaskunnat olivat opiskelijaradikalismin aikana paljolti poliittisten kamppailujen näyttämöitä. Vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus opiskelijoiden keskuudessa kasvoi vuoden 1968 neljänneksestä vuoteen 1974 mennessä noin puoleen.

Turun Ylioppilaslehti kävi täälläkin kovin sanoin kiinni yliopiston johtoon ja vanhempaan professorikuntaan. Vastavoimat polttivat lehteä ja erottivat päätoimittajan. Kylmäksi ei siinä menossa jäänyt kukaan.

Monet yhteiskunnan ja yrityselämän merkittävillä paikoilla tänä päivänä olevat vaikuttajat olivat aktiivisia tuon ajan opiskelijapolitiikassa. Osa on säilyttänyt ajattelunsa perusvireen. Osa on kääntänyt täydellisesti takkia ja edustaa nykyään aivan erilaista ajattelua kuin opiskeluaikanaan.

Ulkoinen habituskin yhdisti tuon ajan nuorisoa: piti olla pitkä Beatles-tukka ja leveälahkeiset, lanteista tiukasti istuvat housut.

Tuohon 1970-luvun alkuun ajoittuu myös tutkijoiden – varmaan myös aikalaisten – havaintojen mukaan niin sanottu seksuaalinen vallankumous. Se vapautti nuoren sukupolven seksuaaliseen käyttäytymiseen. Asiaan liittyi ehkäisyvälineiden kehittyminen sekä erityisesti naisten ja nuorten seksuaalisuuteen liittyvien asenteiden muuttuminen.

Keskioluen myynnin salliminen muuallakin kuin Alkon myymälässä vuodesta 1969 lähtien muutti rajusti suomalaisten juomatottumuksia. Edustamastani ikäluokista lähtien suomalaiset ovat jo nuorena laajassa mitassa tottuneet alkoholinkäyttöön.

Opiskelijaradikalismin aikaisella – monien mielestä ylipolitisoituneella – kaudella saadut kokemukset ylioppilastoiminnasta vahvistivat monien kasvua yhteiskunnallisiksi toimijoiksi. Nykyaikaa pidetään yksilöllistymisen aikana. Minusta tuntuu kuitenkin, että juuri ylioppilaskunnille lankeaa edelleen tärkeä tehtävä opiskelijoiden sosiaalisen pääoman kasvattajana. Tehän lupaatte uusille opiskelijoille ystäviä, elämyksiä, vaikuttamista ja onnistumista. Sosiaalinen koheesio – yhteenkuuluvuuden tunne – on ihmiselle tärkeä tunne ja sosiaaliset taidot tärkeitä taitoja. Kun kauppakorkeakoululla on tärkeä tehtävä sen tieteenaloihin liittyvän osaamisen ja inhimillisen pääoman kasvattamisessa, ylioppilaskunnalla on tärkeä tehtävä elämässä – myös työelämässä – tärkeän sosiaalisen pääoman kasvattamisessa.

Tuoreessa Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen tiedotteessa todetaan, että yliopistoista ja ammattikorkeakouluista kaupan ja tekniikan alalta valmistuneet ovat työllistyneet hyvin ja ovat vakaissa työsuhteissa. Valmistuneista oli palkkatyössä 90 % kolme vuotta opintojen päättymisen jälkeen ja heistä 84 % työskenteli vakinaisissa työsuhteissa. Yliopistotutkinnon suorittaneista työttömiä oli vain 2 %.

Vaikka yhteiskuntaelämän rakenteet ovat jatkuvassa muutoksessa, teidän tulevaisuutenne näyttää siis työuria ja työmahdollisuuksia ajatellen hyvältä.

Valtakunnassa uudistetaan parhaillaan myös julkishallintoa sen kaikilla tasoilla. Kunta- ja palvelurakenne, valtion keskushallinto ja edustamani aluehallinto ovat valinkauhassa.

Myös yliopistokentällä ollaan valmistelemassa rakenteellisia uudistuksia ja rakentamassa suurempia kokonaisuuksia. Olette ottaneet periaatteessa myönteisen kannan Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun konsortiohankkeeseen. Näin varttuneen – julkishallinnon eri paikoilla toimineen – sydäntä lämmittää, kun huomautitte ylioppilaskunnan taholta, että ”rakenteellisen kehittämisen ensisijaisena lähtökohtana täytyy olla näiden perustehtävien edistäminen – ei muutostarve” ja että ”yhteistyön edellytyksenä tulee olla näyttö sen hyödyistä”. Juuri näin.

Hallinnollisia rakenteita voidaan toki muuttaa nopeastikin. Toisaalta on hyvä, että elämässä on myös asioita, jotka edustavat jatkuvuutta, kokemusta, koeteltuja tapoja ja käytäntöjä. Niin edustamani lääninhallinto kuin yliopistolaitos ovat Suomessa lähes 400 vuotta vanhoja. Molemmat ovat pystyneet ottamaan vastaan ajan muutokset. Ne ovat hoitaneet kunniakkaasti perustehtävänsä, vaikka tehtävät ovat vaihdelleet. Olisi hyvä, että vastaisuudessakin osattaisiin antaa arvo ja kunnia myös kokemukselle, koetellulle osaamiselle ja muuntautumiskyvylle.

Minulla on vahva tunne, että opiskelijat jatkavat sopivalla tavalla opiskelijaelämän perinteitä ja vaalivat yhteisöään ja opiskelijoiden yhteisöllisyyttä riippumatta siitä, millaisiin ja minkä nimisiin kokonaisuuksiin heidän opinahjonsa kuuluvat.

Opiskelijat ovat kyenneet kaikkina aikoina keskuudessaan kehittämään myös sellaisen osakulttuurin, jonka sisään ulkopuoliset eivät helposti pääse. Tällaiseen viittaa uusille opiskelijoille nettisivuillanne annettu ohje: ”Älä puhu koulun bileistä!” Kaihoten olen seurannut opiskelijoiden tapaa järjestää syksyisin kaupungilla uusille opiskelijoille kunnon vastaanoton opiskelijaelämään. Olen onnellinen ihminen, kun olen päässyt nyt mukaan näihin ”bileisiin”.

Arvoisat kuulijat!

Opiskelijaelämä on lyhyt ajanjakso ihmisen elämässä. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti! Kaikkea hyvää teille!